Mallorcanpaimenkoira
Mallorcanpaimenkoira (baleaarien katalaaniksi ca de bestiar, espanjaksi pastor mallorquín) on espanjalainen koirarotu. Kotimaassaan sen populaatiokoko vuonna 2007 oli 448 yksilöä, joista uroksia 239 ja narttuja 209.[1]
| Mallorcanpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Baleaarit,  Espanja (Mallorca) |
| Määrä |
Suomessa 1 rekisteröity, Espanjassa 448 |
| Rodun syntyaika | vanha |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira, vahtikoira |
| Nykyinen käyttö | vahtikoira, paimenkoira |
| Muita nimityksiä | ca de bestiar, perro de pastor mallorquín, ca garriguer, Majorca Shepherd, Balearic Sheepdog, berger de Majorque, Mallorca-Schäferhund |
| FCI-luokitus |
ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #321 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 35–40 kg |
| Säkäkorkeus | 62–73 cm |
| Väritys | musta |
Ulkonäkö muokkaa
Mallorcanpaimenkoira on suurikokoinen, sopusuhtainen ja lihaksikas. Se on vahva ja ketterä ja antaa maatiaismaisen vaikutelman. Uros on 66–73 cm (keskiarvo 71,5 cm[1]) ja narttu 62–68 cm (keskiarvo 65 cm[1]) korkea. Narttujen keskimääräinen paino on noin 35 kg ja urosten noin 40 kg.[1] Yleensä karvapeite on lyhyt (1,5–3 cm pitkää), mutta rodusta on olemassa myös pitkäkarvainen muunnos (karva 7 cm pitkää). Arvostetuin väri on kiiltävän musta, mutta myös muut mustan sävyt ovat sallittuja. Pienet valkoiset merkit kaulassa, rinnassa ja käpälissä hyväksytään.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Mallorcanpaimenkoira on oppivainen, rohkea, omanarvontuntoinen ja älykäs. Se on omistajalleen erittäin uskollinen, mutta ei yleensä pidä vieraista. Se ei hyväksy muita koiria ja on taipuvainen haastamaan riitaa. Sen käytös on toisinaan suorastaan arvaamatonta. Nuorena se on hyvin varautunut ja varovainen. Mallorcanpaimenkoiraa arvostetaan kotiseudullaan nimenomaan hyvänä työkoirana, ja se halutaan myös säilyttää sellaisena. Siitä ei haluta tehdä seura- ja näyttelykoiraa, koska se on aina ollut ennen kaikkea hyvä paimen- ja vahtikoira.
Alkuperä muokkaa
Mallorcanpaimenkoira on peräisin Baleaareilta. Se on vanha työkoira, joka säilyi kauan puhtaana kotisaarellaan Mallorcalla. Mannereurooppalaisten rotujen levittyä sinne se alkoi kuitenkin sekoittua niiden kanssa. Mallorcandoggin uskotaan kehittyneen mallorcanpaimenkoiran ja englanninbulldoggin jälkeläisistä ja ca de cabrerin (vuohikoira) mallorcanpaimenkoiran ja ibizanpodencon jälkeläisistä.
Osa paikallisista teki myös tarkoituksella risteytyksiä muiden rotujen kanssa, jotta käyttöominaisuudet paranisivat. Kun toivottiin hyvää paimenkoiraa, narttu astutettiin saksanpaimenkoiran kanssa. Kun haluttiin hyvä vahtikoira, käytettiin mastiffiurosta.
Valitettavasti mallorcanpaimenkoiran sulautuminen muihin rotuihin on aiheuttanut sen, että puhdasrotuisia yksilöitä ei juurikaan tapaa Mallorcan ulkopuolella. Suomessa on yksi rekisteröity koira, Alankomaissa muutamia ja Yhdysvalloissa pari. Vastaavasti esimerkiksi Saksassa suuri osa kannasta on rekisteröimättömiä, taustaltaan mahdollisesti sekarotuisia koiria.
Lähteet muokkaa
- Suomen Kennelliitto, rotumääritelmä
- Gómez-Toldrà, Salvador: Suuri koirakirja osa 1
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Domestic Animal Diversity Information System. Haettu 1.3.2013.