Maastopyörä

maasto-olosuhteisiin tehty polkupyörä

Maastopyörä on erityisesti maasto-olosuhteisiin sopiva polkupyörämalli, jota käytetään maastopyöräilyssä.

Etujousitettu maastopyörä.
Marin-merkkinen täysjousitettu maastopyörä.

Historia

muokkaa
 
Cruiser-tyylisiä polkupyöriä joilla lajinharrastajat ajoivat maastopyöräilyn alkuaikoina 1970-luvulla Kaliforniassa.

Maastopyörä syntyi 1970-luvun alussa, kun joukko nuoria sanfranciscolaisia huomasi, kuinka hauskaa oli ajaa alas polkupyörällä Mount Tamalpais -vuoren rinteitä, Marinin piirikunnassa, Kaliforniassa. Heidän pyörikseen valikoituivat etenkin vanhat, mutta kestäväksi tehdyt paksurenkaiset Schwinn-merkkiset cruiser-tyyliset polkupyörät, jotka oli tehty aikoinaan lapsille moottoripyörien korvikkeiksi. Pyöristä riisuttiin monet lisävarusteet kuten lokasuojat ja tarakat, jotka eivät kestäneet kovaa alamäkiajoa. Nämä lempinimellä "klunker" tunnetut pyörät saattoivat painaa yli 20 kiloa ja usein niissä oli vain yksi vaihde ja jalkajarru, mutta sen ei koettu olevan este, sillä näillä pyörillä ajettiin ainoastaan alamäkeen ja ylös päästiin taluttamalla tai kuorma-auton kyydillä. Pyöriin ryhdyttiin kuitenkin lisäämään jälkiasennuksena ratasvaihteistoja, jotta ylämäkeen ajaminen olisi helpompaa. [1]

 
Varhaisia maastopyörämalleja näyttelyssä Yhdysvalloissa.

1970-luvun lopulla lajin aktiiviset harrastajat, kuten Joe Breeze, Gary Fisher, Charlie Cunningham, Keith Bontrager ja Tom Ritchey alkoivat kehittää 1970-luvulla monipuolisemmin maastoon sopivia, vieläkin kestävämpiä pyörämalleja, joilla pystyttiin ajamaan paremmin pyöräkilpailuja Kalifornian kukkuloilla.[2] Maastopyöräilystä tuli suosittu laji 1980-luvulla ja Atlantan olympialaisissa vuonna 1996 siitä tuli olympialaji.[3]

Nykyaikaisen maastopyörän kehittyminen

muokkaa

1990-luvulla maastopyöriin ryhdyttiin kehittämään jousitusjärjestelmiä, jonka myötä jousitetusta etuhaarukasta muodostui maastopyörien tunnuksenomainen piirre. Myös takapyörän jouston mahdollistavia runkomalleja kehitettiin etenkin alamäkiajoa varten.[4]

Vannejarrujen tilalle ryhdyttiin kehittämään levyjarruja 1990-luvulla, alkuun alamäkipyöriin ja myöhemmin 2000-luvulla myös XC-pyöriin.[5]

2000-luvulla alkuperäinen 26-tuumainen rengaskoko sai rinnalleen isommat 29-tuumaiset ja välimallin 27,5-tuumaiset renkaat.[6]

2010-luvulla yleistyi ns. hissitolppa, eli järjestelmä, joka mahdollistaa satulan korkeuden säädön ajon aikana. Tämä helpottaa alamäkeen ajoa, sillä satulan voi laskea pois tieltä, jolloin painon saa helpommin siirrettyä pyörän takaosaan.[7]

Maastopyörien tyypit

muokkaa

XC-pyörä

muokkaa

XC-pyörä (Cross Country) on erityisesti kilpailuihin kehitetty maastöpyörätyyppi. Tämän tyypin pyörät ovat rakenteiltaan kevyitä. Ne ovat nopeita ja niiden ominaisuudet helpottavat tehokkaasti polkemista vaikeakulkuisessa maastossa. Tavallisesti XC-pyörissä on 80-120 mm jousitus. Viime aikoina pidempään XC-pyörien valmistukseen on tullut uusia tekniikoita, kuten runkoon perustuva geometria ja entistä loivemmat ohjauskulmat. Edellä mainitut nykyaikaiset ominaisuudet ovat eduksi alamäissä.[8]

Trailipyörä

muokkaa

Trail-pyörä tai trailipyörä-nimitystä käytetään täysjousitetuista maastopyöristä, joissa joustomatka on hieman pidempi kuin tavallisissa maastopyörissä.[9] Trailipyörä on tarkoitettu etenkin harrastekäyttöön ja monipuoliseen maastoon, eikä sitä ole suunniteltu mitään tiettyä kilpailumuotoa varten.

Trailipyörän runko on XC-pyörään verrattuna jykevämpi. Yleisimmät runkomateriaalit ovat alumiini ja hiilikuitu. Trailipyörissä suositaan yleensä riser-tankoa mukavamman ajoasennon ja teknisessä ajossa helpomman hallittavuuden saavuttamiseksi. Edessä ja takana on joustomatkaa 10–15 cm. Jousituksen keinumista ovat estämässä järjestelmät takaiskareissa ja joustohaarukoissa. Pyörän paino on noin 12–15 kg. Levyjarrut ovat suositeltavat. Renkaat ovat hieman leveämmät kuin xc-pyörissäselvennä. Trailipyörissä on usein hissitolppa, joka mahdollistaa satulan laskemisen ajon aikana.

Trailipyörää ei tule sekoittaa polkupyörätrialiin.

Alamäkipyörä

muokkaa
Pääartikkeli: Alamäkiajo

Alamäkipyörätyyppi (DH, Down hill) on kehitetty erityisesti alamäkiajokisoihin, missä ajetaan alamäkeä alas painovoimaa apuna käyttäen. Tämän pyörätyypin pyörät ovat erittäin painavia ja kestäviä. Niissä on vahva jousitus, enimmillään 220 mm.[10]

Enduro-maastopyörä

muokkaa

Käsite enduro tunnetaan paitsi moottoripyöräilyssä, niin myös maastopyöräilyssä. Enduro-maastopyörät on kehitetty MTB-enduro-kilpailuja varten. Enduropyörätyyppi on eräällä tavalla XC-pyörien ja alamäkipyörien välimuoto. Enduropyörien jousitus on luokkaa 140-160 mm. Ne ovat XC-pyöriä painavampia, koska niiden runko on kehitetty kestävämmäksi epätasaisessa maastossa ajettaessa. Myöskin niiden ohjuskulmat ovat loivempia ja renkaat leveämpiä. Joihinkin malleihin on saatavissa jouston lukitus.

Dirt-pyörä

muokkaa
Pääartikkeli: Dirt-pyöräily

Hyppyreistä hyppimiseen ja temppujen tekemiseen suunniteltu pienikokoinen maastopyörä. Useimmiten etujousitettu ja yksivaihteinen.

Fatbike

muokkaa
 
Fatbike.
Pääartikkeli: Fatbike

Fatbike on maastopyörä, jossa on ylisuuret renkaat. Fatbiken renkaita voi käyttää alhaisella ilmanpaineella, joka mahdollistaa ajamisen pehmeässä ja epävakaassa maastossa, kuten lumella, hiekalla, suolla tai mudalla.

Muita pyöriä, jotka hyödyntävät maastopyörän ominaisuuksia

muokkaa

Hybridipolkupyörä

muokkaa
Pääartikkeli: Hybridipolkupyörä

Hybridipolkupyörä on polkupyörä, joka on tarkoitettu kaupunkikäyttöön, mutta siinä voi olla myös maastopyörän ominaisuuksia, kuten jousitettu etuhaarukka ja kuvioidut renkaat. Hybridipyörissä on usein myös lokasuojat, tavarateline ja seisontatuki. Hybridipyörissä on yleensä 28-tuumaiset renkaat, jotka ovat kapeampia kuin maastopyörien 29-tuumaiset renkaat, mutta niissä on sama renkaan sisähalkaisija, noin 622 millimetriä.

Gravel-pyörä

muokkaa
Pääartikkeli: Gravel-pyörä

Gravel-pyörä on leveärenkainen maantiepyörä, joka sopii maantieajon lisäksi hiekkateille sekä kevyeen maastoajoon. Moniin gravel-pyörämalleihin voidaan asentaa maastopyöriin tarkoitettuja renkaita, sillä 28-, ja 29-tuumaisissa renkaissa on sama 622 millimetrin sisähalkaisija.

Gravel-pyöriksi voidaan myös nimittää niitä maastopyöriä joihin on asennettu maantiepyörätyylinen käyrä ohjaustanko sekä joustamaton etuhaarukka. Tällainen muunnos on suosittua etenkin vanhoissa maastopyörämalleissa, sillä niiden runkogeometria on lähellä maantiepyörän geometriaa.

Lähteet

muokkaa
  1. MOUNTAIN BIKING HISTORY Marin Museum of Bicycling and Mountain Bike Hall of Fame. Viitattu 18.4.2023. (englanniksi)
  2. Mountain Biking, History of Mountain Biking. Viitattu 7.4.2008
  3. ABC of Mountain Biking, Mountain Biking History. Viitattu 7.4.2007.
  4. The First Full-Suspension Mountain Bikes: A Brief History of Full-Suspension MTBs theproscloset.com. 19.7.2019. Viitattu 24.5.2023. (englanniksi)
  5. The Hayes Mag brought better braking to the masses….and changed the world of mountain bikes bikemag.com. 9.10.2013. Viitattu 24.5.2023. (englanniksi)
  6. Mountain bike wheel sizes: 26in, 650b and 29in explained bikeradar.com. 17.4.2020. Viitattu 24.5.2023. (englanniksi)
  7. Why fitting a dropper post will change your mountain bike riding forever bikeperfect.com. 9.12.2022. Viitattu 24.5.2023. (englanniksi)
  8. Mikä on XC-pyörä Hi5bikes. Viitattu 17.5.2022.
  9. Bern, Kalle: Viisi hienoa viisituumaista (pdf) (s. 23) Fillari. Viitattu 11.12.2010. [vanhentunut linkki]
  10. Maastopyöräilyn alalajit Mtbreitt.fi. 2022. Viitattu 17.5.2022. [vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa