Maastopolkupyörä

Maastopolkupyörä on erityisesti maasto-olosuhteisiin sopiva polkupyörämalli.

Täysjousitettu maastopyörä.

HistoriaMuokkaa

Maastopyörä syntyi 1970-luvun alussa, kun joukko nuoria sanfranciscolaisia huomasi, kuinka hauskaa oli ajaa moottoripyörällä alas 748 metrin korkuisen Mount Tamalpais -vuoren rinteitä, Marinin piirikunnassa Kaliforniassa. Viranomaiset eivät hyväksyneet raskaiden pyörien aiheuttamaa eroosiota ja meluhaittoja. Nuoret korvasivat moottoroidut ajoneuvot vanhoilla, raskaiksi ja kestäväksi tehdyillä paksurenkaisilla Schwinn Excelsior -pyörillä , jotka oli tehty aikoinaan lapsille moottoripyörien korvikkeiksi. Nämä pyörät saattoivat painaa jopa 27 kiloa ja usein niissä oli vain yksi vaihde ja jalkajarru, mutta sen ei koettu olevan este, sillä näillä pyörillä ajettiin ainoastaan alamäkeen ja ylös päästiin kuorma-auton kyydillä.

Myöhemmin lajin aktiiviset harrastajat, kuten Joe Breeze, Gary Fisher, Charlie Cunningham, Keith Bontrager ja Tom Ritchey alkoivat kehittää 1970-luvulla monipuolisemmin maastoon sopivia, vieläkin kestävämpiä pyörämalleja, joilla pystyttiin ajamaan ensimmäisiä pyöräkilpailuja Kalifornian kukkuloilla.[1] Maastopyöräilystä tuli suosittu laji 1980-luvulla ja Atlantan olympialaisissa vuonna 1996 siitä tuli olympialaji.[2]

Hybridipolkupyörä on maastopolkupyörä, johon on liitetty tavallisen vaihdepolkupyörän ominaisuuksia.

Maastopolkupyörien tyypitMuokkaa

TrailipyöräMuokkaa

Trailipyörä-nimitystä käytetään täysjousitetuista maastopyöristä, joissa joustomatka on hieman pidempi kuin tavallisissa maastopyörissä.[3] Trailipyörä on tarkoitettu monipuoliseen maastoon.

Trailipyörän runko on peruspyörään verrattuna jykevämpi. Yleisimmät runkomateriaalit ovat alumiini ja hiilikuitu. Trailipyörissä suositaan yleensä riser-tankoa mukavamman ajoasennon ja teknisessä ajossa helpomman hallittavuuden saavuttamiseksi. Edessä ja takana on joustomatkaa 10–15 cm. Jousituksen keinumista ovat estämässä järjestelmät takaiskareissa ja joustohaarukoissa. Pyörän paino on noin 12–15 kg. Levyjarrut ovat suositeltavat. Renkaat ovat hieman leveämmät kuin xc-pyörissäselvennä.

XC-pyöräMuokkaa

XC-pyörä (Cross Country) on erityisesti kilpailuihin kehitetty maastöpyörätyyppi. Tämän tyypin pyörät ovat rakenteiltaan kevyitä. Ne ovat nopeita ja niiden ominaisuudet helpottavat tehokkaasti polkemista vaikeakulkuisessa maastossa. Tavallisesti XC-pyörissä on 80-120 mm jousitus. Viime aikoina pidempään XC-pyörien valmistukseen on tullut uusia tekniikoita, kuten runkoon perustuva geometria ja entistä loivemmat ohjauskulmat. Edellä mainitut nykyaikaiset ominaisuudet ovat eduksi alamäissä.[4]

EnduropyöräMuokkaa

Käsite enduro tunnetaan paitsi moottoripyöräilyssä, niin myös maastopyöräilyssä. Enduropyörätyyppi on eräällä tavalla XC-pyörien ja alamäkipyörien välimuoto. Enduropyörien jousitus on luokkaa 140-160 mm. Ne ovat XC-pyöriä painavampia, koska niiden runko on kehitetty kestävämmäksi epätasaisessa maastossa ajettaessa. Myöskin niiden ohjuskulmat ovat loivempia ja renkaat leveämpiä. Joihinkin malleihin on saatavissa jouston lukitus.

AlamäkipyöräMuokkaa

Alamäkipyörätyyppi (DH, Down hill) on kehitetty erityisesti alamäkiajokisoihin, missä ajetaan alamäkeä alas painovoimaa apuna käyttäen. Tämän pyörätyypin pyörät ovat erittäin painavia ja kestäviä. Niissä on vahva jousitus, enimmillään 220 mm.[5]

LähteetMuokkaa

  1. Mountain Biking, History of Mountain Biking. Viitattu 7.4.2008
  2. ABC of Mountain Biking, Mountain Biking History. Viitattu 7.4.2007.
  3. Bern, Kalle: Viisi hienoa viisituumaista (pdf) (s. 23) Fillari. Viitattu 11.12.2010. [vanhentunut linkki]
  4. Mikä on XC-pyörä Hi5bikes. Viitattu 17.5.2022.
  5. Maastopyöräilyn alalajit Mtbreitt.fi. 2022. Viitattu 17.5.2022. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muuallaMuokkaa