MAV
MAV (lyhenne sanoista Micro Air Vehicle) on miehittämättömien ilma-alusten (UAV) luokka, jolla on kokorajoituksia ja jotka voivat toimia itsenäisesti. Vaikka virallista standardia ei ole, useimmiten MAV-kokoluokalla tarkoitetaan miehittämättömiä ilma-aluksia, joiden ulkomitat ovat enintään 15 cm kaikkiin suuntiin (DARPA, 1997)[1]. MAV-kokoluokan pienimpiä UAV-laitteita voidaan kutsua nanoluokan miehittämättömiksi ilma-aluksiksi (NAV, nano Air Vehicle). Näiden suurimmat ulkomitat ovat 7,5 cm mihin tahansa suuntaan, ja paino alle 10 grammaa.[1] Hyönteisen kokoiset mallit kuuluvat pääsääntöisesti tähän kokoluokkaan.
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/03/MicroAirVehicle.jpg/250px-MicroAirVehicle.jpg)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/45/DelFly_Micro_2008_V1.jpg/250px-DelFly_Micro_2008_V1.jpg)
MAVien kehitystä ohjaavat kaupalliset, tutkimukselliset, hallinnolliset ja sotilaalliset tarpeet. Pieni koko mahdollistaa vaarallisen alueen kuten kemiallisen kaasuvuodon tai nestepäästön tarkkailun ahtaissakin ympäristöissä, mikä olisi muuten saavuttamattomissa maassa oleville kulkuneuvoille.[1] Sotilaallisessa käytössä pieni koko mahdollistaa laitteen kuljettamisen taistelijan varustuksen mukana ja käytön tarvittaessa. Pieni koko tekee etenkin NAV-koon ilma-aluksesta vaikeammin havaittavan.[1] MAVeja on tehty myös harrastetarkoituksiin, kuten robottikisoihin ja valokuvaukseen.
Pienoiskokoiset ilma-alukset voidaan luokitella kiinteäsiipisiin (FMAV), pyöriväsiipisiin (RMAV) ja siipiään räpytteleviin eli biorytmisiin laitteisiin (BMAV).[1] Keskeisiä maita, jotka tekevät tutkimustyötä MAV-kokoluokan miehittämättömistä ilma-aluksista, ovat Yhdysvallat, Kiina, Britannia, Ranska ja Etelä-Korea.[1]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MAV Wikimedia Commonsissa