MAS (vene)

Motoscafo Armato Silurante (MAS) oli Italian kuninkaallisen laivaston maailmansotien aikainen nopea torpedovene. Alkujaan MAS oli lyhenne sanoista Motobarca Armata SVAN ('aseistettu moottorivene SVAN'), jossa SVAN oli lyhenne sanoista Società Veneziana Automobili Navali (Venetsian merikulkuneuvoseura).

MAS-vene

Ne olivat luokasta riippuen 20-30 tonnin moottoriveneitä, joissa oli noin kymmenen hengen miehistö ja aseistuksena kaksi torpedoa, pikatykki sekä mahdollisesti keveämpiä aseita. Italian laivaston MAS-laivueissa (ital. Flottiglia MAS) lyhenne tuli sanoista Mezzi d'Assalto eli hyökkäysvene.

Historia

Vuonna 1906 La Speziassa Fiat-Muggiano esitteli veneen, joka soveltui yhteys-, maihinnousu- ja moottoritorpedoveneeksi. Se oli aseistettu etukannelle asennetulla 47 millimetrin tykillä, kahdella Maxim-konekiväärillä ja kahdella venemallia varten kehitetyllä 356 millimetrin torpedolla. Aluksen pituus oli hieman yli 12,19 metriä ja leveys 2,64 metriä. Syväys oli ainoastaan hieman yli 0,61 metriä. Aseistamattomana alus painoi 6,6 tonnia ja täysin varustettuna 8,4 tonnia. Runko oli tehty galvanoidusta teräksestä ja siinä oli neljä vesitiivistä laipiota. Voimanlähteenä oli kaksi Fiatin valmistamaa moottoria, jotka oli kytketty yhteen akseliin. Veneen suunnittelu ja valmistus oli tehty tehtaan varoin ja laivasto osti sen esittelyn jälkeen.

Ensimmäinen maailmansota

Vasta vuonna 1914 Regia Marina teki päätöksen moottoritorpedoveneiden käytöstä Adrianmerellä. Laivasto pyysi tarjouksen useilta Yhdysvaltain yrityksiltä moottoreiden hankkimiseksi. Marraskuussa 1914 milanolainen Maccia Marchini esitteli suunnitelmansa 14,94 metrin 7-8 tonnin aluksesta, jonka aseistuksena oli kaksi torpedoa. Kaksi 200 hevosvoiman moottoria mahdollistivat 30 solmun maksiminopeuden. Laivasto ei kuitenkaan innostunut tuntemattoman yrityksen tuotoksesta.

Helmikuussa 1915 Società Veneziana Automobili Navali (SVAN) esitteli insinöörinsä Attilio Bision suunnitelman 14,94 metriä pitkästä ja 2,49 metriä leveästä veneestä, jonka voimanlähteenä oli neljä 100 hevosvoiman moottoria kytkettynä kahteen akseliin. Aluksen maksiminopeudeksi arvioitiin 30 solmua ja toimintasäteeksi 120 merimailia ja sopivissa olosuhteissa jopa 200 merimailia. Aluksen aseistuksena oli kaksi 17,7 tuuman torpedoa ja 37 millimetrin kansitykki. aluksen miehistöksi riitti neljä miestä. Maaliskuussa laivasto tilasi SVANilta kaksi suunnitelman mukaista prototyyppialusta.

Tilatut puurunkoiset alukset, joita kutsuttiin nimellä Motorbarca Armata SVAN tai Silurante (MAS), toimitettiin 30. kesäkuuta (MAS-1) ja 15. heinäkuuta (MAS-2). Alusten voimanlähteeksi vaihdettiin kaksi merimoottoreiksi muutettua 220 hevosvoiman kuusisylinteristä Isotta-Franschini L-56 -lentokonemoottoria. Koeajoissa alusten suorituskyky jäi odotetusta, mihin suurimpana syynä oli lähes 14 tonniin kasvanut uppouma. Lisäksi Whitehead-Napoli 17,72 tuuman torpedojen laukaisu aiheutti ongelmia. Laivasto päätti marraskuussa muuttaa prototyypit sukellusveneentorjuntaan sopiviksi aseistamalla ne syvyyspommein ja kevein asein, missä tehtävässä ne aloittivat alkuvuodesta 1916.

Sukellusveneiden aiheuttaman uhan vuoksi laivasto tilasi suunnitelman 25 solmun nopeuteen kykenevän ja vähintään yhdellä 57 millimetrin tykillä varustetusta aluksesta. SVAN esitti lähes tasapohjaista 4,8 tonnin alusta, jonka voimanlähteenä oli 150 hevosvoiman moottori. Laivasto kuitenkin hylkäsi esityksen aluksen pienuuden vuoksi. Aluksen vaatimuksia tarkennettiin, jolloin pituuden tuli olla 28,65 metriä, rakenteen yksinkertainen ja merikelpoinen sekä muuten rakenteeltaan vastata MAS-1 ja MAS-2 -veneitä. Nopeuden oli oltava vähintään 25 solmua ja toimintasäteen 200 merimailia. Myöhemmin esitettiin aseistusvaatimuksina yksi 360 asteen ampuma-alalla varustettu 57 millimetrin tykki ja kuusi syvyyspommia. Ilmatorjunta-aseistuksena aluksilla piti olla kaksi 6,5 millimetrin konekivääriä. Myöhemmin 57 millimetrin tykki vaihdettiin 47 millimetriin, koska alkuperäistä tykkiaseistusta ei kyetty hankkimaan.

MAS-veneet upottivat 9. joulukuuta 1917 Triesten satamassa Itävalta-Unkarin laivaston taistelulaiva SMS Wienin 10. kesäkuuta 1918 Pulassa taistelulaiva SMS Szent Istvánin. Veneet osallistuivat vielä lokakuussa Durazzon toiseen taisteluun.

Espanjan sisällissota

Sicilia (ex-MAS-100), Nápoles (ex-MAS-223), Cándido Pérez (ex-MAS-435) ja Javier Quiroga (ex-MAS-436) lähetettin 1938 Francon tueksi Espanjaan.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan alkaessa veneiden nopeus oli noussut 45 solmuun ja niiden aseistuksena oli kaksi 450 millimetrin torpedoa ja ilmatorjuntakonekivääri. Vuonna 1940 Italian liittyessä sotaan laivastolla oli 48 MAS500-luokan venettä. Vanhemmat veneet oli siirretty sivusotanäyttämöille kuten Itä-Afrikkaan.

MAS-veneet Suomessa

Suomeen ostettiin vuonna 1920 MAS 220 ja MAS 221, jotka nimettiin Sisuksi ja Hurjaksi, joka poistettiin käytöstä loppuun kuluneena keväällä 1941. Sisu otti osaa sotatoimiin ja upotti 1. lokakuuta 1941 Suursaaressa Venäjän laivaston raivaajan. Keväällä 1942 aluksen kevättarkastuksessa todettiin että moottorit olivat loppuunajettuja eikä kunnostaminen ollut mahdollista, joten vene poistettiin käytöstä.

Lähteet

• Connelly, Garth T.: The Regia Marina's Mas Boats 1915-1945. Ann Arbor, Michigan, USA: Nimble Books LLC, 2011. ISBN 978-1-60888-102-4 (englanniksi)
• Bagnasco, Erminio; Cernuschi, Enrico & O'Hara Vincent P.: Italian Fast Coastal Forces: Development, Doctrine and Campaigns, 1914-1986 Part One: from the Beginning to 1934. Warship, 2008, XXX. vsk, s. 85-98. Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta: Conway. ISBN 978-1-84486-062-3 (englanniksi)
• Bagnasco, Erminio; Cernuschi, Enrico & O'Hara Vincent P.: Italian Fast Coastal Forces: Development, Doctrine and Campaigns, 1914-1986 Part Two: 1934 to 1986. Warship, 2009, XXXI. vsk, s. 62-81. Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta: Conway. ISBN 978-1-84486-089-0 (englanniksi)
• Peuranheimo, Orvo - Pirhonen, Jouko - Killinen, Kullervo: Laivat puuta, miehet rautaa - Moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941-1944. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1956.
• Cernuschi, Enrico & O'Hara, Vincent P.: The Naval War in the Adriatic Part 2: 1917-18. Warship 2016, 2016, XXXVIII. vsk, s. 62-75. Lontoo: Conway. ISBN 978-1-84486-326-6 (englanniksi)