M-84
M-84 on jugoslavialainen taistelupanssarivaunu, joka on kehitetty T-72-panssarivaunun pohjalta. M-84 on käytössä Kroatiassa, Serbiassa, Kuwaitissa ja Sloveniassa.
| M-84A | |
|---|---|
 Slovenialainen M-84 |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Jugoslavia |
| Tekniset tiedot | |
| Tyyppi | Taistelupanssarivaunu |
| Pituus | |
| – putki edessä | 9,53 m |
| – pelkkä runko | 6,86 m |
| Leveys | 3,57 m |
| Korkeus | 2,19 m |
| Taistelupaino | 44 t |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 65 km/h |
| Toimintasäde | 500-700 km |
| Pääase | 125mm 2A46 sileäputkinen panssarivaunukanuuna |
| Muu aseistus |
7.62 mm koaksiili M86-konekivääri 12.7mm M87-ilmatorjuntakonekivääri 12 savukranaatinheitintä |
| Panssarointi | komposiittipanssari |
| Moottori | V-46TK dieselmoottori |
| – hevosvoimat | 1 000 hv |
| – kilowattia | 746 kW |
| Miehistö | 3 (ajaja, johtaja, ampuja) |
Kehitys muokkaa
Vuonna 1977 nykyisin jo hajonneessa Jugoslaviassa päätettiin aloittaa Neuvostoliitossa suunnitellun T-72-panssarivaunun tuotanto lisenssillä. Tarvittavat piirustukset ja dokumentit oli hankittu maahan vuoteen 1979 mennessä. Seuraavan kahden vuoden ajan vaunuun suunniteltiin muutoksia, joiden tuloksena oli M-84. Muutoksia tehtiin, jotta vaunu sopisi paikalliseen tuotantoon. Vaunuun haluttiin myös tarkoituksellisesti lisätä paikallisesti tuotettua materiaalia. Ennen M-84:n valmistamisen alkua Jugoslavia sai 50 T-72-vaunua miehistön koulutusta varten. Ensimmäiset prototyypit valmistuivat 1982–83 ja ensimmäinen sarjatuotantoerä valmistui vuonna 1984. Vuonna 1988 aloitettiin M-84A-mallin tuotanto, jossa oli huomattavia parannuksia alkuperäiseen nähden. Vuoteen 1991 mennessä M-84-vaunuja oli rakennettu noin 500. Kroatialainen Degman-panssarivaunu on jatkokehittelyn tulosta M-84-vaunusta.[1]
Ominaisuudet muokkaa
M-84 muistuttaa T-72-vaunua ulkokuoreltaan. Tärkeimmät erot ovat vaunun sisällä. M-84A-vaunussa on tietokoneella toimiva ammunnanhallintajärjestelmä, yö- ja päivätähtäin laseretäisyysmittarilla ja toisen sukupolven valonvahvistin. Vaunussa on 1 000:n hevosvoiman V-46TK V-12-dieselmoottori ja tätä kautta parempi voima-paino-suhde kuin T-72-vaunussa. 1 000 hevosvoiman moottori tuli tosin vasta M-84A-mallin myötä. Alkuperäinen 780 hevosvoiman moottori oli vaihdettava, kun vaunun paino kohosi 41 tonnista 44 tonniin. M-84-vaunussa on myös parempi panssarointi ja DRHT ABC-suojausjärjestelmä, joka korvasi vanhemman venäläisen GO-27-järjestelmän. Venäläinen R-123-radio on vaihdettu paikallisesti tuotettuun RD-9-radioon.[1]
M-84-vaunua testattiin Venäjällä vuosien 1987 ja 1988 välillä. Sen todettiin olevan parempi kuin T-72 useilla tärkeillä osa-alueilla ja erityisesti optiikassa ja ammunnanhallinnassa.[1]
Operatiivinen historia muokkaa
Persianlahden sota muokkaa
Ennen Persianlahden sotaa Kuwait oli tilannut 170 M-84AB-panssarivaunua, 15 M-84ABI-hinauspanssarivaunua ja 15 M-84ABK-komentopanssarivaunua Jugoslaviasta. Neljä M-84A-panssarivaunua toimitettiin, mutta Irakin maavoimat ottivat ne haltuunsa Kuwaitin miehityksen aikana. Sodan aikana ei toimitettu enempää panssarivaunuja. Kuwaitin 34. Al-Shaheed-panssariprikaatilla oli käytössään 70 M-84-panssarivaunua. Maan uudelleenhaltuunoton aikana prikaati ei ottanut osaa taisteluihin, sillä Irakin T-72-panssarivaunut olivat hyvin samankaltaisia M-85-panssarivaunujen kanssa. M-84 oli kuitenkin tehokas T-62- ja T-55-panssarivaunuja vastaan.
Jugoslavian hajoamissodat muokkaa
Slovenia muokkaa
Slovenian sodan aikana Jugoslavia yritti ottaa haltuunsa Slovenian strategisia kohteita, kuten lentokenttiä. Slovenian aluepuolustuksella ei ollut panssarivaunuja, joten M-84-panssarivaunuja käytettiin barrikadien murtamiseen. Jugoslavia kuitenkin menetti taisteluissa 20 M-84:ää.
Kroatia muokkaa
M-84-panssarivaunuja käytettiin Vukovarin piirityksen aikana, jossa Jugoslavia yritti käyttää sitä urbaanissa sodankäynnissä ilman jalkaväen tukea. Miehistönkuljetusvaunut ja taistelupanssarivaunut olivat erittäin helppoja maaleja, ja suuria määriä niitä menetettiin lähinnä RPG:iden takia.
Bosnia muokkaa
Bosnian sodan aikana M-84:ää käytettiin taistelutoimissa vain vähän. Suurin osa siellä taistelleiden joukkojen panssarivaunuista oli T-55:ia. Jugoslavialaiset Bosnia ja Hertsegovinassa sijainneet joukot antoivat M-84-panssarivaununsa Bosnian serbiarmeijan komentoon. Bosnian serbiarmeijalla oli käytössä kymmeniä M-84-panssarivaunuja, joita Bosnia ja Hertsegovinan maavoimat onnistuivat saamaan sotasaaliiksi vain kolme. Useita M-84-panssarivaunuja käytettiin Sarajevon piirityksen aikana, sekä useissa muissa pienemmissä konflikteissa. Kuitenkaan taistelutoimissa tuhoutuneiden M-85:ten määrää ei tunneta.
Versiot muokkaa
- M-84, jugoslavialainen perusversio, jota valmistettiin vuosien 1984 ja 1987 välillä alle 150 kappaletta. Kehitettiin neuvostoliittolaisen T-72M-panssarivaunun pohjalta.
- M-84A, paranneltu jugoslavialainen versio.
- M-84AB, Jugoslaviassa rakennettu parempi versio, jota vietiin Kuwaitiin.
- M-84ABN, jugoslavialainen navigointijärjestelmällä varustettu versio.
- M-84ABK, jugoslavialainen komentopanssarivaunu
- M-84AI, Jugoslaviassa ja Puolassa kehitetty hinauspanssarivaunu, jota vietiin Kuwaitiin.
- M-84AS, serbialainen päivitetty versio.
- M-84D, kroatialainen päivitetty versio.
Käyttäjät muokkaa
Nykyiset käyttäjät muokkaa
Kroatia, 75 kappaletta.
Kuwait, 75 kappaletta käytössä, 75 varastoituna.
Serbia, 199 kappaletta.
Slovenia, 46 kappaletta harjoitustehtävissä.
Entiset käyttäjät muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Christopher F. Foss: Jane's Armour and Artillery 2005-2006, s. 117-119. Jane's publishing. (englanniksi)
- ↑ IISS: The Military Balance 2015, s. 333. Routledge, 2015. ISBN 978-1-85743-766-9. (englanniksi)
