Luoteisalueen säännös

Luoteisalueen säännös (engl. Northwest Ordinance, virallisesti An Ordinance for the Government of the Territory of the United States, North-West of the River Ohio) oli Yhdysvalloissa vuonna 1787 annettu säädös, jolla perustettiin niin sanottu Luoteisterritorio Ohio- ja Mississippi-jokien sekä Suurten järvien väliin jäävälle alueelle. Säädös loi pohjan myöhemmille territorioiden perustamisille Yhdysvalloissa. Sitä pidetään ennen nykyisen perustuslain säätämistä toimineen konfederaation kongressin merkittävimpänä saavutuksena.

Luoteisterritorion alueet mustalla.

Yhdysvaltojen itsenäistymisen jälkeen kolmentoista siirtokunnan länsipuolisten alueiden kohtalo oli epäselvä. Useat osavaltiot, muun muassa New York ja Virginia tekivät niihin kohdistuvia aluevaatimuksia. Itsenäisyyssodan päätyttyä vuonna 1783 alueet liitettiin Yhdysvaltoihin, ja niiden hallintoa koskenut kysymys piti ratkaista jotenkin. Ensimmäinen Luoteisaluetta koskenut laki hyväksyttiin konfederaation kongressissa vuonna 1784 Thomas Jeffersonin luonnoksen pohjalta. Laki jakoi seudun joukoksi itsehallintoalueita, jotka saivat luvan lähettää yhden edustajan konfederaation kongressiin sitä mukaa kun niiden väkiluku ylittäisi 20 000 sekä luvan hakea osavaltion statusta kun niiden väkiluku saavuttaisi pienimmän olemassaolevan osavaltion koon. Sitä täydennettiin 1785 toisella lailla, joka määräsi alueet edelleen jaettaviksi nelikulmionmuotoisiin kaupunkikuntiin. Tämä jälkimmäinen laki muodosti pohjan Yhdysvaltain maanjakopolitiikalle aina vuonna 1862 säädettyyn Homestead Actiin saakka.

Vuoden 1787 Luoteisalueen säännös korvasi vuoden 1784 lain. Sen mukaan jokaisen hallintoalueen kuvernöörin ja tuomareiden nimitys kuuluisi kongressille siihen saakka, kunnes alueen äänestäjien määrä ylittäisi 5 000, jolloin se voisi saada territorion aseman ja muodostaa oman edustuksellisen hallinnon. Luoteisterritorio voitaisiin jakaa kolmesta viiteen territorioon, jotka saavutettuaan 60 000 asukkaan rajan voisivat edelleen hakea osavaltion asemaa. Lisäksi säännös takasi Luoteisalueen asukkaille kansalaisoikeudet ja kielsi orjuuden kokonaan sen alueella. Luoteisalueen säännöksen suurin merkitys oli siinä, että se loi käytännön, jonka mukaisesti liittovaltion uudet alueet saivat mahdollisuuden päästä automaattisesti tasavertaiseen asemaan vanhojen osavaltioiden kanssa. Tätä periaatetta sovellettiin myöhemmin Yhdysvaltojen laajentuessa aina Tyynenmeren rannikolle saakka.

Luoteisterritorion alueista muodostettiin myöhemmin Ohion, Indianan, Illinoisin, Michiganin ja Wisconsinin osavaltiot, ja loput siitä yhdistettiin Mississippin länsipuolelle ulottuneeseen Minnesotan osavaltioon. Vuoden 1787 säännökseen sisältynyt orjuuden kieltäminen loi osaltaan pohjaa Yhdysvaltain myöhemmälle jakautumiselle niin sanottuihin vapaisiin ja orjavaltioihin, mikä puolestaan johti sisällissodan puhkeamiseen.