Luonnonvaraoikeus on yhteisnimitys sellaisille oikeusjärjestyksen osille, jotka liittyvät elollisten tai elottomien luonnonvarojen hyödyntämiseen. Se on ympäristöoikeuden osa, mutta ei kovin tarkkarajainen, sillä se on monelta osin päällekkäinen ympäristöoikeuden muiden osa-alueiden kanssa. Luonnonvaraoikeudelle on tunnusomaista tavoite luonnonvarojen kestävään käyttöön.[1]

Yleensä luonnonvaraoikeuden piiriin katsotaan kuuluvan[1]

  • metsälainsäädäntö
  • metsästyslainsäädäntö
  • kalastuslainsäädäntö
  • vesivaroihin liittyvät vesilainsäädännön osat, kuten vesihuolto ja vesivoimalaitos
  • maa-aineslainsäädäntö
  • kaivoslainsäädäntö
  • osia maatalouden oikeusnormistosta
  • osia luonnonsuojelun oikeusnormistosta
  • geneettisiä luonnonvaroja ja niiden suojelua koskevat oikeuskysymykset, kuten biodiversiteetti
  • luonnonvaraoikeuden globaalit kysymykset ovat myös kansainväliseen oikeuteen kuuluvia osa-alueita.

Luonnonvaroihin liittyvien lakien välillä on selviä eroja suhtautumisessa luonnonvarojen hyödyntämiseen. Esimerkiksi kaivoslailla pyritään edistämään luonnonvarojen käyttöä, kun taas maa-aineslaki on ympäristönsuojelunäkökulmaa korostava ja luonnonvarojen käyttöä rajoittava.[1]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa II, palstat 234–238.