Luonnonarvokauppa

Luonnonarvokauppa tarkoittaa sitä, että maanomistaja sitoutuu vapaaehtoisesta sopimuksesta ylläpitämään tai lisäämään luonnonarvoja metsässään määräajan. Tästä hän saa tuloa luonnonarvojen ostajalta: maksajina eli luonnonarvojen ostajina voivat toimia vaikkapa alueellinen metsäkeskus tai ympäristökeskus. Luonnonarvokauppasopimukset tehdään tyypillisesti 10–20 vuodeksi kerrallaan, ja määräajan jälkeen alueen käyttö jatkuu maanomistajan haluamalla tavalla.

Luonnonarvokaupassa huomio on yksityismetsissä ja tavoitteena on saada luonnonsuojelu yhdeksi taloudellisen maankäytön muodoksi vaikkapa puunkaadon, turpeennoston tai metsästyksen rinnalle.

Vuonna 2003 Satakunnassa aloitettiin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus-ohjelma Metson yhteydessä luonnonarvokauppakokeilu. Sitä luonnehdittiin perinteiseen suojeluun verrattuna asiakaslähtöiseksi toiminnaksi.kenen mukaan? Tutkimusten mukaan kun maanomistajat ovat yleensä olleet tyytyväisiä suojeluratkaisuista maksettuihin korvauksiin, mutta suojelusuunnittelussa he ovat kokeneet asemansa epätasa-arvoiseksi. Luonnonarvokaupan toivotaan tuovan ratkaisun myös ongelmiin, jotka koskevat suojelupäätösten peruuttamattomuutta ja heikkouksia taloudellisten haittojen korvaamismenettelyssä.

Yhtenä luonnonarvokaupan kokeilemisen motiivina on ollut Natura 2000 -ohjelman 1990-luvun lopussa synnyttämä arvostelu ja keskustelu luonnonsuojelun tarpeesta ja menettelytavoista. Satakunnassa uutta luonnonsuojelumenetelmää on suunniteltu vuodesta 1996 lähtien. Pohjaa suojelukeksinnölle on antanut maanomistajien ja luonnonsuojelutahojen välillä maakunnassa vallinnut hyvä keskusteluyhteys.

Katso myösMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Paloniemi, Riikka: Luonnonsuojelu arjessa - Maanomistajien näkemyksiä ja kokemuksia yksityismaiden tilapäisestä luonnonsuojelusta ja sen uudistumisen prosessista. Väitöskirja. Helsingin yliopiston biotieteellinen tiedekunta, 2008.