Lunar Lander

videopelisarja

Lunar Lander (kuulaskeutuja) on videopelien lajityyppi, joista ensimmäinen on tehty vuonna 1969 kuukausia ensimmäisen Kuuhun laskeutumisen jälkeen.[1][2] Pelejä on sen jälkeen tehty lukuisille eri alustoille.[2][1]

saksankielinen BASIC-peli vuodelta 1973

Historia muokkaa

Ensimmäisen pelin teki Jim Storer syksyllä 1969 Digitalin PDP-8-minitietokoneelle.[2] Storerin koulussa oli PDP-8, jossa oli kahdeksan kaukokirjoitinta ja 12 kilotavua keskusmuistia, josta 4 kilotavua oli jaettu käyttäjien välillä.[2] Storer kirjoitti Lunar Landing Game -pelin BASICin kaltaisella FOCAL-kielellä.[2] Peli oli tekstipohjainen, vuoropohjainen ja koostui pelaajalle esitettävistä kysymyksistä joihin pelaajan piti vastata numeroilla.[2] Storer lähetti pelinsä Digitalille, jossa David H. Ahl muutti pelin BASICille, jonka jälkeen peli levisi suosittuna johdantona ohjelmointiin.[2] Ahl liitti pelin Digitalin julkaisemaan kirjaansa 101 BASIC Computer Games, jossa oli lisäksi kaksi muuta siitä inspiraariota saanutta peliä.[2]

PDP-8:lle julkaistuja vastaavankaltaisia pelejä olivat Rocket (n. 1971, Eric Peters) ja LEM (n. 1971, William Labaree II).[2]

Ensimmäinen graafinen peli on tehty vuonna 1973 Digitalin DEC GT-40 -päätteelle.[1] Jack Burness sai varhain vuonna 1973 sopimuksen Digitalilta ja ohjelmoi Moonlander-pelin PDP-11 assemblyllä.[2] Peli käytti vektorigrafiikkaa ja näytti poikkileikkauksen kuun pinnasta.[1] Peli oli suosittu akateemisissa laitoksissa, joissa oli pääte.[1]

Atarin ohjelmoija Howard Delman näki Burnessin pelin vierailulla Nasan Ames Research Centerissä ja sai inspiraation pelin kehittämisestä kaupallisempaan muotoon.[1][2][3] Delman ja Rich Moore kehittivät kolikkopelin Lunar Lander (1979) Atarilla kehitetyllä vektorigrafiikkaa näyttävällä laitteistolla.[1][2][3] Pelin ohjausmalli oli samankaltainen Burnessin versioon, mutta pelaajat ohjasivat alusta työntövoimalla ja kahdella kääntöön vaikuttavalla napilla: pelistä karsittiin simulaatio ja tehtiin siitä helpompi lähestyä satunnaiselle pelaajalle.[2] Pelissä oli neljä pelimoodia vaihtelevalla vaikeustasolla: realistisella moodilla kukaan ei osannut laskeutua.[2] Samaa laitteistoa käytettiin myös Asteroids (1979) -peliin.[2]

Atarin kolikkopelin jälkeen useat tahot julkaisivat vastaavia pelejä kuten:[1][2]

  • Tranquility Base (Apple II, 1980)
  • Jupiter Lander (Commodore VIC-20, 1981)
  • Rocket Lander (IBM PC, 1982)
  • Lunar Lander (Game Boy, 1990)
  • Lunar Flight (2012)

Burnessin peliä käytettiin myös ennakkotapauksena estämään Ataria patentoimasta kokonaista joukkoa pelejä.[2]

Gravitar (1982) perustui konseptiin Lunar Landerin ja Asteroidsin yhdistelmästä.[4]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h 50 Years on the Moon: The Evolution of Lunar Lander Games uk.pcmag.com. 3.7.2019. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi) 
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q Benj Edwards: Forty Years of Lunar Lander technologizer.com. 19.7.2009. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  3. a b Lunar Lander Arcade History. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)
  4. Gravitar Arcade History. Viitattu 10.2.2020. (englanniksi)