Lumen aarteet

Lumen aarteet (engl. Treasures of the Snow) on Patricia St. Johnin vuonna 1950 kirjoittama lapsille ja nuorille suunnattu kirja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun Sveitsiin, Alppien läheisyyteen.

Lumen aarteet
Treasures of the Snow
Alkuperäisteos
Kirjailija	Patricia St. John
Kuvittaja	L. F. Lupton
Kieli	englanti
Genre	romaani
Kustantaja	CSSM
Sivumäärä	266
Suomennos
Suomentaja	Rauno Luoto
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Lumen aarteet on kristillinen teos ja se kertoo rakkaudesta ja syntien anteeksisaamisesta. Kirja on käännetty monelle kymmenelle kielelle. Kirjasta on myös tehty elokuva. Lumen aarteet-kirjan on kuvittanut L. F. Lupton.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

7-vuotiaan Annette Burnierin äiti on kuolemansairas ja hän menehtyy jouluaattona. Äiti antaa Annettelle ennen kuolemaansa joululahjan: juuri kaksi tuntia sitten syntyneen poikavauvan. Pojalle annetaan nimeksi Daniel, mutta kaikki kutsuvat häntä vain Daniksi. Naapurissa asuu rouva Morel sekä hänen lapsensa Marie ja Lucien.

Eräänä päivänä Annetten isä kertoo Annettelle, että heidän olisi myytävä osa lehmistä sen vuoksi, ettei heillä olisi varaa maksaa palkkaa Danin hoitajalle. Annette ehdottaa, että hän voisi hoitaa Danin yksin ja käydä koulua kotona isoäitinsä opetuksella. Opettaja suostuu ehdotukseen, ja neljän vuoden päästä Annette taas voisi mennä kouluun. Neljän vuoden päästä, kun Dani on viisivuotias, Annette on matkalla kouluun, kun naapurin Lucien tyrkkää hänet ojaan ja lähtee matkoihinsa. Koulussa Annette kertoo tapahtuneesta ja opettaja toruu Lucienia. Kotimatkalla Lucien syyttää Annettea kielimisestä mutta Annette sanoo, että se oli ihan oikein. Kumpikaan ei suostu antamaan anteeksi, ja niin alkaa pitkä riita.

Lucien on edelleen vihainen Annettelle ja myös siskolleen ja äidilleen siitä, että hän joutuu joka aamu lypsämään lehmät. Lucien päättää kohdistaa vihansa pikku Daniin ja roikottaa hänen kissanpentuuaan Klauta jyrkänteellä. Klaus on niin peloissaan että raapaisee Lucienia sormeen. Klaus putoaa alas rotkoon ja pikku Dani ryntää hänen peräänsä. Lucien yrittää estää Dania mutta ei ehdi; kissa ja poika putoavat kummatkin alas ja Danin pitkä kirkaisu jää kammottamaan Lucienin mieltä vielä moniksi vuosiksi. Lucien on varma, että Dani oli pudonnut alas jokeen ja heittäytyi ruohikolle itkemään. Ensimmäinen ajatus joka hänen mieleensä tuli oli selviytyä tapahtumasta niin, ettei kukaan osaisi epäillä Lucienia Danin surmaajaksi. Hän on lähdössä kotiinpäin mutta ei pysty katsomaan äitiään silmiin sellaisen teon jälkeen. Niinpä hän juoksee metsään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Annette, isoäiti ja isä alkavat huolesta Danin puolesta ja lähtevät etsimään häntä. He löytävät Lucienin itkemästä heinistä ja Lucienin on pakko tunnustaa, että Dani on kuollut. Annette suuttuu aivan valtavasti ja he lähtevät jyrkänteelle. Heille selviää että Dani ja Klaus ovat vielä kumpikin hengissä mutta Dani on katkaissut jalkansa erittäin pahasti. Isoäidin ja isän miettiessä Danin selviytymistä Annette miettii vain sopivaa kostoa Lucienille. Hän ei vielä ymmärrä, että Lucien on jo saanut karmean rangaistuksen, sillä kaikki kylässä alkavat haukkua ja karttaa häntä.

Dani viedään tohtorin luokse ja selviää, että hänen olisi jäätävä sairaalaan vielä pariksi viikoksi. Herra Burnier kuitenkin kiistää jyrkästi, että Danin olisi saatava olla kotona. Lopulta tohtori suostuu mutta asentaa Danille ensin kipsit jalkoihin. Kaikki kyläläiset kauppiasta myöten osoittavat Danille ystävyyttä mutta samalla karttavat Lucienia. Ensin he vain haukkuvat ja heittävät lokaa hänen päälleen, mutta sitten he ovat vain kuin Lucienia ei olisi olemassakaan. Kun Lucienin sisko Mariekin alkaa vihata häntä, ei Lucienilla ole muuta turvapaikkaa kuin metsä. Hän viettää kaiken vapaa-aikansa metsässä. Eräänä päivänä, kun hän veisti metsässä oravaa puunpalasesta, hän kauhistui; vuoren salaperäinen erakko on katsellut häntä jo pitkään kiinnostuneena. Erakko kertoo että hän on itsekin taitava veistäjä ja kutsuu Lucienin luokseen. Lucien saa tarpeeksi rohkeutta keskustella vanhuksen kanssa, olihan hän ainoa koko kylässä joka ei tiennyt mitään Lucienin menneisyydestä. Lucien päättää veistää vanhuksen työkaluilla Nooan arkin eläimineen ja antaa sen Danille lahjaksi.

Kun Lucien on saanut arkin valmiiksi, hän vahingossa kertoo vanhukselle, että on tehnyt Daniel Burnierista raajarikon. Vanhus ei kuitenkaan aja häntä pois vaan kertoo ystävällisesti, että synnit voi saada anteeksi, jos alkaa alusta ja osoittaa paljon ystävyyttä ja rakkautta muita kohtaan. Lucien saa uutta itseluottamusta ja lähtee viemään Nooan arkkia Danille.

Perillä hän kohtaakin Annetten, joka suuttuneena paiskaa Nooan arkin halkolaatikkoon. Lucien masentuu ja heittää pois mielestään erakon sanat syntien anteeksisaamisesta. Hän muistaa, että vähän ajan päästä pidetään puunveistokilpailu ja alkaa miettiä vain palkinnon saamista. Lucien keksii, että jos hän saa palkinnon, kaikki pitävät taas hänestä. Lucien veistää kaunista pientä hevosta viikkokaudet, kunnes kilpailu koittaa. Päivää ennen kilpailua Annette huomaa hevosen Lucienin ikkunalaudalla. Kateellisena Annette tietää, että Lucien tulisi voittamaan palkinnon, joten hän tyrkkää hevosen kadulle ja polkee sen piloille. Lucien huomaa hevosen pirstaleina ja ajattelee, että kissa on varmaan tyrkännyt sen kadulle ja joku on asunut sen päälle. Masentuneena Lucien lähtee erakon luokse ja kertoo kaiken. Erakko sanoo, ettei palkinnon voittaminen tekisi Lucienia onnellisemmaksi.

Erakko kertoo Lucienille oman tarinansa siitä miten hän on alkanut alusta: Lapsena hän oli ollut älykäs ja komea poika, joka oli päässyt työhön pankkivirkailijaksi. Hän oli mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta. Sitten hän oli ajautunut huonoon seuraan ja alkanut pelata uhkapelejä ja juoda alkoholia. Kun hän vielä loppujen lopuksi ryösti pankin, hänet erotettiin työstä ja hän oli joutunut vankilaan. Päästyään vankilasta hän matkusti kauas pois ja aloitti elämän uudestaan. Kukaan ei tiennyt hänestä mitään, ja niin oli hyvä. Nyt hän on säästänyt vuosien varrella paljon rahaa ja aikoo maksaa pankkiryöstönsä antamalla rahat jollekin köyhälle ihmiselle.

Eräänä päivänä Annette lähtee yöllä yksin ulos mutta liukastuu ja nyrjäyttää jalkansa pahoin. Hän pelkää jäätyvänsä kuoliaaksi, sillä lähistöllä ei asunut yhtään ihmisiä ja kylässä asuvat olivat kaikki nukkumassa. Hänen onnekseen Lucien kuitenkin sattuu hiihtämään ohi ja hakee apua. Annette on hyvin kiitollinen ja kertoo, että hän oli rikkonut Lucienin hevosen. Lucien kuitenkin muistaa vuoren erakon sanat ja antaa Annettelle anteeksi. Annette kertoo opettajalle, että puunveistokilpailun palkinto kuuluisi Lucienille. Opettaja ei kuitenkaan näe oikeaksi ratkaisuksi ottaa palkintoa Pierre-pojalta, joka oli voittanut kilpailun aikaisemmin. Niinpä Annette päättää antaa Lucienille oman palkintonsa käsityökilpailusta. He päättävät että palkinto olisi heidän yhteinen.

Lucien helpottuu hieman, mutta kokee edelleen syyllisyyttä Danin rampautumisesta. Hän kuulee, että Dani on tullut hyvin sairaaksi ja päättää lumimyrskyä uhmaten hakea kaukaa kuuluisan tohtorin Monsier Givetin Danin parantamiseksi. Vanha erakko antaa Lucienille rahat, mutta Lucien ei saisi kertoa mistä hän on saanut rahat. Lucien hiihtää kaupunkiin ja monen tunnin tarpomisen jälkeen hän viimein saavuttaa lääkärin. Monsier Givet menee Danin luokse sairaalaan ja Dani alkaa parantua. Monsier myös tunnistaa vuoren vanhan erakon isäkseen ja kertoo erakolle, kuinka hän onkaan ikävöinyt isäänsä. Danin murtunut jalka parantuu lähes kokonaan ja Dani pystyy taas kävelemään ja juoksemaan. Lucien on aivan ihmeissään, sillä nyt koko kylä ylistää häntä ja hän on saanut syntinsä anteeksi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.