Luginomassaseinä, puhekielessä kanankakkaseinä tai kananpaskaseinä, on siirrettävän muotin avulla paikalla muovaamalla tai rappamalla tehty kivirakenteinen seinä.[1] Menetelmän kehitti berliiniläinen Albert Lugino,[2][3] joka sai sille yhdysvaltalaisen patentin vuonna 1903.[1] Kuviopintaisella tai rivoitetulla muotilla saadaan aikaan epätasainen seinäpinta, joka toimii hyvin pintarappauksen tartuntapintana.[1] Noin 6 tunnin kuivumisajan jälkeen muotti poistetaan, jolloin seinä jää pysyyn.[1]

Albert Luginon patenttihakemuksessa vuodelta 1901 muottina käytetään puurimoista tehtyä mattoa, joka kääritään irti seinästä sen kuivuttua.

Suomessa luginomassaseinää käytettiin 1920-40-luvuilla betonirakenteisten kerrostalojen ei-kantavien väliseinien rakenteena.[4][5] Lisenssin valmistusmenetelmään hankki tehtailija Ernst Tilgmann.[6] Suomalaisissa seinissä massan materiaalina käytettiin kipsiä, koksikuonaa ja hiekkaa.[4][7] Nimensä "Kanasen seinä" sai Tilgmannin työnjohtaja Kanasen mukaan.[2][6] Äänieristävänä seinänä asuntojen välissä käytettiin yleensä kaksinkertaista luginomassaseinää ilmaraon erottamana.[4] Huonon maineensa seinärakenne on saanut sen pintarappauksessa usein käytetystä heikkorakenteisesta laastista.[5]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Albert Lugino: № 744374 - CONSTRUCTION OF WALLS 17.9.1903. United States Patent Office.
  2. a b Pilvi Kujala: Asuinrakennusten kylpyhuoneet eri aikakausina ja niiden korjausmenetelmät, s. 12. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, 2012. Teoksen verkkoversio.
  3. Albert Lugino & Co Gesellschaft mit beschränkter Haftung compaly.com. Arkistoitu 18.3.2017. Viitattu 17.3.2017.
  4. a b c Heikki Helimäki, Matias Remes, Pekka Taina: ”Chapter 7: Finland”, Building acoustics throughout Europe - Volume 2: Housing and construction types country by country, s. 143. COST. Teoksen verkkoversio.
  5. a b Jaakko Takalainen: Esille seinälle. Martat, 2009, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  6. a b Jukka Kemppinen: Kananpaskalevy kemppinen.blogspot.fi. 24.1.2009.
  7. Mona Schalin: TAMMINIEMI - Restaurointiraportti - Huoltorakennus, pihavaja ja piha, s. 16. Museovirasto, 28.1.2012. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive) Lainaus: "Lugino = koksikuona- ja hiekkapitoinen kipsilaasti"