Luettelo Maan ulkopuolisista dyyneistä
Tämä on luettelo Maan ulkopuolisista dyyneistä. Maan lisäksi dyynejä on muillakin aurinkokunnan kappaleilla. Ne on nimetty Undae termillä. Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU) on nimennyt niitä planeetoilla Mars ja Venus sekä Saturnuksen kuulla Titanilla, mistä Cassini-Huygens luotain löysi dyynimaisiä hiekkamuodostelmia.[1] Myös kääpiöplaneetta Plutolla ja komeetta 67P/Tšurjumov–Gerasimenkolla on havaittu dyynejä.[2]
Marsin dyynit muokkaa
| Undae | Koordinaatit | Halkaisija (km) | Nimetty mukaan |
|---|---|---|---|
| Abalos Undae | 442,74 | klassinen albedopiirteen nimi | |
| Aspledon Undae | 215,2 | klassinen albedopiirteen nimi | |
| Hyperboreae Undae | 463,65 | klassinen albedopiirteen nimi | |
| Ogygis Undae | 87,7 | klassinen albedopiirteen nimi | |
| Olympia Undae | 1507,96 | klassinen albedopiirteen nimi | |
| Siton Undae | 222,97 | klassinen albedopiirteen nimi |
Lähde: [3]
Venuksen dyynit muokkaa
| Undae | Koordinaatit | Halkaisija (km) | Nimetty mukaan |
|---|---|---|---|
| Al-Uzza Undae | 150 | Al-‘Uzzá, arabialainen aavikon jumalatar[4] | |
| Menat Undae | 100 | Menat, arabialainen aavikon jumalatar[5] |
Aikaisemmin dyyninä pidettiin Ningal Undae kohdetta, nimetty Ningalin, sumerilaisen Sin-jumalan puolison mukaan, mutta IAU uudelleennimesi tämän Ningal Lineae nimelle vuonna 2010.[6]
Titanin dyynit muokkaa
| Undae | Koordinaatit | Halkaisija (km) | Nimetty mukaan |
|---|---|---|---|
| Aura Undae | 490 | Aura, aamutuulen titaaninen jumalatar kreikan mytologiassa | |
| Boreas Undae | 260 | Boreas, pohjoistuulen anemos | |
| Eurus Undae | 220 | Euros, itätuulen anemos | |
| Notus Undae | 530 | Notos, etelätuulen henkilöitymä ja jumaluus | |
| Zephyrus Undae | 130 | Zefyros, länsituulen henkilöitymä ja jumaluus |
Lähde: [7]
Pluton dyynit muokkaa
Avaruusluotain New Horizons otti 14. heinäkuuta 2015 valokuvia Pluton Sputnik Planitia alueesta, ja näistä raportoitiin vuonna 2018 dyyneja jäätyneestä typestä muodostuneessa pinnassa. Näitä muodostelmia oli useita ja ne olivat noin 0,4–1 km etäisyydellä toisistaan. Niiden ajatellaan koostuvan hiekan hiukkaskokoa vastaavista, 200-300 μm halkaisijaltaan olevista metaanijään hiukkasista, jotka olisivat peräisin läheisiltä Al-Idrisi Montes vuorilta.[2][8] Näitä muodostelmia ei ole vielä virallisesti nimetty.
Lähteet muokkaa
- ↑ Titan's Seas Are Sand saturn.jpl.nasa.gov. 4. toukokuuta 2006. Arkistoitu . Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Telfer, M. W.; Parteli, E. R. J.; Radebaugh J.: Dunes on Pluto. Science, 1.6.2018, 360. vsk, nro 6392, s. 992–997. PubMed:29853681. doi:10.1126/science.aao2975. (englanniksi)
- ↑ https://planetarynames.wr.usgs.gov/SearchResults?target=MARS&featureType=Unda,%20undae
- ↑ USGS Gazetteer of Planetary Nomenclature: Al-Uzza Undae planetarynames.wr.usgs.gov. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
- ↑ USGS Gazetteer of Planetary Nomenclature: Menat Undae planetarynames.wr.usgs.gov. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
- ↑ USGS Gazetteer of Planetary Nomenclature: Ningal Undae planetarynames.wr.usgs.gov. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
- ↑ https://planetarynames.wr.usgs.gov/SearchResults?target=TITAN&featureType=Unda,%20undae
- ↑ Hayes, A.G.: Dunes across the Solar System. Science, 1.6.2018, 360. vsk, nro 6392, s. 960–961. PubMed:29853671. doi:10.1126/science.aat7488. (englanniksi)