Louis-Claude de Saint-Martin

Louis-Claude de Saint-Martin (18. tammikuuta 174313. lokakuuta 1803) oli ranskalainen mystillinen filosofi.[1] Hän kirjoitti nimimerkillä le philosophe inconnu ("tuntematon filosofi").[1]

Louis-Claude de Saint-Martin
Louis-Claude de Saint-Martin.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 18. tammikuuta 1743
Amboise, Tourainen provinssi, Ranska (nykyisin Amboisen kunta, Indre-et-Loiren departementti)
Kuollut 13. lokakuuta 1803 (60 vuotta)
Aulnay, Île-de-France, Ranska (nykyisin Châtenay-Malabryn kunta)
Ammatti filosofi

ElämäMuokkaa

Saint-Martin syntyi köyhään, tiukan katoliseen aatelisperheeseen Amboisessa 18. tammikuuta 1743.[2] Isänsä käskystä hän kokeili uraa asianajajana Toursisa, mutta liittyi puolen vuoden jälkeen Ranskan armeijaan vuonna 1765.[2] Bordeauxin varuskunnassa hän tapasi mystikko Martinez de Pasquallyn, joka opetti tälle kabbalistista mystiikkaa.[1] Saint-Martin lähti armeijasta vuonna 1771 ja alkoi päätoimisesti opettaa mystiikkaa.[1] Hänen vaikuttava esiintymistyylinsä sai suosiota Pariisin seurapiireissä.[2]

Vierailtuaan Englannissa, jossa hän tapasi mystikko William Lawin, ja Italiassa hän palasi Ranskaan vuonna 1788.[2] Strasbourgissa Charlotte de Boecklin tutustutti hänet saksalaisen mystikon Jakob Böhmen kirjoituksiin.[2] Tällöin Saint-Martin vähitellen irtautui Martinez de Pasquallyn vaikutuksesta.[1] Myöhemmin Saint-Martin sai vaikutteita ruotsalaisen filosofin Emanuel Swedenborgin teoksista.[1]

Saint-Martin käytti viimeiset vuotensa pääteostensa kirjoittamiseen ja Böhmen teosten kääntämiseen ranskaksi.[2] Häntä ei vainottu mielipiteidensä takia, vaikka katolinen kirkko asetti hänen vuonna 1775 ilmestyneen teoksensa Des erreurs et de la vérité ("Virheet ja totuus") kiellettyjen kirjojen luetteloon.[2] Tästä huolimatta Saint-Martin pysyi katolisen kirkon uskollisena jäsenenä.[2] Ranskan vallankumouksen jälkeen Saint-Martinin omaisuus takavarikoitiin valtiolle hänen aatelistaustansa vuoksi.[2]

Saint-Martin kuoli Aulnayssa (nykyään Châtenay-Malabryn kunta), Pariisin lähellä, 13. lokakuuta 1803.[2]

TeoksiaMuokkaa

  • Des erreurs et de la vérité (1775)[1]
  • L’Homme de désir (1790)[1]
  • Le Nouvel Homme (1792)[1]
  • Considérations sur la Révolution Française (1795)[1]
  • Le Crocodile (1798)[1]
  • L’Esprit des choses (1800[1]
  • Le Ministère de l’homme-esprit (1802)[1]


LähteetMuokkaa