Lolita Lebrón
Lolita Lebrón (19. marraskuuta 1919 – 1. elokuuta 2010) oli puertoricolainen kansallismielinen terroristi. Lebrón oli liittynyt Puerto Ricon itsenäisyyttä ajaneeseen Partido Nacionalista de Puerto Rico -puolueeseen hänen muutettuaan New Yorkiin ja 1. maaliskuuta 1954 Lebrón johti Yhdysvaltain kongressitalolle tehtyä hyökkäystä, jonka aikana haavoittui viisi kongressin jäsentä. Lebrón sai vankeutta ja presidentti Jimmy Carter armahti hänet vuonna 1979. Isku tuomittiin laajalti terrorismina, mutta puertoricolaiset kansallismieliset pitivät Lebrónia vallankumouksellisena sankarina.
| Lolita Lebrón | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. marraskuuta 1919 Lares, Puerto Rico |
| Kuollut | 1. elokuuta 2010 San Juan, Puerto Rico |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Partido Nacionalista de Puerto Rico |
Elämäkerta muokkaa
Nuoruus muokkaa
Lolita Lebrón eli syntyjään Dolores Lebrón Sotomayor syntyi 19. marraskuuta 1919 Laresissa Puerto Ricossa.[1] Hänen isänsä työskenteli kahviplantaasilla.[2]
Lebrón muutti 1940-luvulla New Yorkiin, jossa hän sai töitä ompelijattarena. New Yorkissa hänestä tuli myös puertoricolaisen kansallismielisen Pedro Albizu Camposin seuraaja[2] ja Puerto Ricon kansallispuolueen (esp. Partido Nacionalista de Puerto Rico) jäsen. Osasyy Puerto Ricon itsenäisyyden kannattamiselle oli Lebrónin New Yorkissa kohtaamat ennakkoluulot. Kun Puerto Ricosta tuli Yhdysvaltoihin kuuluva itsehallintoalue (engl. Commonwealth of Puerto Rico) Lebrón ja Albizu Campos päätyivät väkivallan kannalle.[1] Albizu Campos oli päättänyt, että Puerto Ricon asian tukemiseksi oli ryhdyttävä suurempiin tekoihin ja hän asetti Lebrónin suunnittelemaan tulevaa iskua. Lebrón sanoi itse myöhemmin antamassaan haastattelussa olleensa yksin vastuussa suunnitelmasta ollen ainut, joka oli perillä sen yksityiskohdista.[2]
Hyökkäys kongressitalolle muokkaa
1. maaliskuuta 1954 Lebrón ja kolme muuta puertoricolaista kansallismielistä, Rafael Cancel Miranda, Andres Figueroa Cordero ja Irving Flores Rodriguez rynnäköivät Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen Yhdysvaltain kongressitalossa. Hyökkäys oli alkanut hankaluuksin, sillä Lebrónin johtama joukko oli eksynyt Union Stationilla ja he olivat joutuneet kysymään ohikulkijalta suuntaa kongressitalolle. Kun hyökkääjät rynnäköivät edustajainhuoneeseen kello 14.32 meneillään oli parhaillaan väittely meksikolaisista maataloustyöntekijöistä. Paikalla oli kaikkiaan 243 kongressin edustajaa. Luger-pistoolilla varustautunut Lebrón ampuivat yhteensä 30 laukausta edustajainhuoneen yläpuolella sijainneelta yleisötasanteelta. Viisi kongressin jäsentä haavoittui Lebrónin huutaessa iskulausetta Viva Puerto Rico!. Pistoolin kahdeksan panoksen lippaan tyhjennyttyä Lebrón otti esiin Puerto Ricon lipun muiden hyökkääjien osoitellessa aseineen edustajainhuoneeseen.[2] Lebrón oli suunnitellut iskun itsemurhaiskuksi, mutta sen sijaan kaikki hyökkääjät saatiin pidätettyä.[1]
Oikeudenkäynti, tuomio ja myöhemmät vaiheet muokkaa
Hyökkäystä seurasi oikeudenkäynti, jossa Lebrón sai viisi tuomiota pahoinpitelystä aseella. Vakavampi syyte tapon yrityksestä hylättiin, koska Lebrón oli ampunut aseellaan kattoon. Hänen tuomionsa oli vähintään 16 vuodesta ja 8 kuukaudesta 50 vuoteen vankeutta. Hyökkäykseen osallistuneet kolme muuta henkilöä saivat raskaammat tuomiot ja vankeutta 25:tä 75:n vuotta. Myöhemmin kaikki hyökkääjät saivat vielä toiset kuusi vuotta vankeutta erillisessä oikeudenkäynnissä kumouksellisesta salaliitosta. Vankilassa Lebrón rakennutti selliinsä pienen alttarin ja sanoi saaneensa hurmoksellisia ja uskonnollisia näkyjä. Hän kieltäytyi hakemasta ehdonalaista vankeutta, sillä hakemus olisi edellyttänyt tekojen anteeksipyyntöä. Presidentti Jimmy Carter armahti Lebrónin ja kaksi muuta hyökkääjää vuonna 1979. Yksi hyökkääjistä oli armahdettu vuotta aiemmin syövän takia. Armahdukset vuonna 1979 olivat osa amerikkalaisvankien vapautusta Kuubassa, vaikkakin Carter itse sanoi armahduksen johtuneen inhimillisistä syistä.[2]
Puerto Ricon itsenäisyyttä kannattaneet pitivät Lebrónia ja muita hyökkääjiä sankareina. Vasemmistopiireissä Lebrónista tuli lähes Che Guevaran kaltainen vallankumouksellinen sankarihahmo, joka tunnettiin nimellä Doña Lolita. Kaikki eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä edes Puerto Ricossa. Puerto Ricon edustaja kongressissa Baltasar Corrado del Río sanoi, että armahdettujen olisi pitänyt suorittaa tuomionsa loppuun ja että he olivat vankilassa rikostensa, eivätkä poliittisten mielipiteidensä takia. Lebrónin poliittiset kannat eivät muuttuneet vapautuksen jälkeen.[2] Hän kannatti Puerto Ricon itsenäisyyttä kuolemaansa saakka[1] ja vielä 80-vuotiaana hän oli pidätettynä 60 päivää amerikkalaisen Puerto Ricon Viequesin saaren sotilastukikohdan vastaisissa mielenosoituksissa. Myöhemmillä päivillään hän sanoutui kuitenkin irti väkivallasta.[2] Lebrón kuoli 1. elokuuta 2010 San Juanissa Puerto Ricossa.[1]