Skandaalikuningatar
Skandaalikuningatar on Max Ophülsin ranskalais-saksalainen elokuva vuodelta 1955. Elokuva on Ophülsin ensimmäinen värielokuva sekä myös hänen viimeinen elokuvansa. Elokuva perustuu löyhästi 1800-luvulla eläneen Lola Montezin elämään.
| Skandaalikuningatar | |
|---|---|
| Lola Montès | |
 |
|
| Ohjaaja | Max Ophüls |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | Albert Caraco |
| Säveltäjä | Georges Auric |
| Kuvaaja | Christian Matras |
| Leikkaaja | Madeleine Gug |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö | |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 1955 |
| Kesto | 116 min |
| Alkuperäiskieli | ranska, saksa, englanti |
| Budjetti | kaksi miljoonaa dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Ensimmäisen käsikirjoitusversion teki Saint-Lawrent Cecil, mutta kun Ophüls valittiin ohjaajaksi, hän hylkäsi Cecilin käsikirjoituksen, ja palkkasi käsikirjoittajiksi Annette Wademantin ja Jacques Natansonin, joiden kanssa hän oli tehnyt yhteistyötä aiemminkin. Tuottajat ilmoittivat elokuvan perustuvan Cecilin romaaniin ”La vie extraordinaire de Lola Montes”, mutta sellaista romaania ei ollut olemassakaan. Elokuvasta tehtiin kolme versiota, ranskan-, saksan- ja englanninkielinen. Kullakin versiolla oli oma leikkaajansa. Elokuvan budjetti oli 2 miljoonaa dollaria, mikä oli suurin eurooppalaisen elokuvan budjetti toisen maailmansodan jälkeen.
Vastaanotto muokkaa
Skandaalikuningattaren vastaanotto ensi-illassa Pariisissa oli negatiivinen ja suurten lehtien kriitikot haukkuivat elokuvaa. Tuottajat vaativat Ophülsiä leikkaamaan elokuvan uudelleen, ja Ophüls teki uuden, 110-minuuttisen, version. Tuottajat eivät olleet tyytyväisiä tähänkään ja leikkasivat elokuvasta 91-minuuttisen version, joka ei menestynyt. Sittemmin elokuvasta on tehty kaksi restauroitua versiota, 1968 ja 2008. Vuonna 1968 Village Voice -lehden kriitikko Andrew Sarris kutsui elokuvaa kaikkein aikojen parhaaksi elokuvaksi.
Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa teki kukin luettelon kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Skandaalikuningatar oli mukana heistä yhdeksän listalla[1].
The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Näyttelijät muokkaa
| Martine Carol | … | Lola Montès |
| Peter Ustinov | … | sirkuksen johtaja |
| Anton Walbrook | … | Ludwig I |
Lähteet muokkaa
- Miller, Frank: Lola Montes. Turner Classic Movies – TCM. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 11.11.2011. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 5.7.2016. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Lindstedt, Laura: ”Mikä liikuttaa Lola Montèzia?” Filmihullu 4/2003.
- Kuuskoski, Martti-Tapio: ”Kun Lolan tanssi lakkasi”, Filmihullu 4/2003.
- Varjola, Markku: ”Huomioita Lola Montèzista”, Filmihullu 4/2003.
Aiheesta muualla muokkaa
- Skandaalikuningatar Elonet.
- Skandaalikuningatar Internet Movie Databasessa (englanniksi)