Litiumtetrametyylipiperididi
Litiumtetrametyylipiperididi eli LTMP (C9H18NLi) on 2,2,6,6-tetrametyylipiperidiinin litiumsuola. Yhdiste on erittäin voimakkaasti emäksinen ja sitä käytetään emäksenä orgaanisissa synteeseissä.
| Litiumtetrametyylipiperididi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Litium-2,2,6,6-tetrametyylipiperin-1-idi |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | [Li+].CC1(CCCC([N-]1)(C)C)C[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C9H18NLi |
| Moolimassa | 147,185 g/mol |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Ominaisuudet muokkaa
Litiumtetrametyylipiperididi on erittäin vahva emäs ja sen pKa-arvo tetrahydrofuraaniliuoksessa on 37,3. Se on hyvin reaktiivinen ja jopa sen liuokset voivat syttyä ilman vaikutuksesta palamaan. Yhdiste liukenee hiilivetyihin, kuten heksaaniin, ja eettereihin kuten dietyylieetteriin ja tetrahydrofuraaniin.[2]
Monien muiden orgaanisten litiumyhdisteiden tavoin litiumtetrametyylipiperidi muodostaa liuoksissa aggregaatteja. Hiilivedyissä yhdiste esiintyy joko syklisena trimeerinä tai tetrameerina, joista tetrameerinen muoto on yleensä vallitseva.[3] Eetteriliuoksissa se esiintyy dimeerinä tai monomeerina.[2]
Valmistus ja käyttö muokkaa
Litiumtetrametyylipiperididiä valmistetaan n-butyylilitiumin ja 2,2,6,6-tetrametyylipiperidiinin välisellä reaktiolla.[2]
Litiumtetrametyylipiperididi on hyvin vahvasti emäksinen, mutta monista muista emäksistä poiketen se ei ole steerisestä esteestä johtuen nukleofiilinen ja tämän vuoksi sillä on käyttöä orgaanisessa synteesissä.[4] Yhdiste kykenee poistamaan protonin jopa hiileltä ja muodostaa aromaattisia, heteroaromaattisia tai alifaattisia karbanioneja. Erityisen käytetty litiumtetrametyylipiperididi on enolaattien valmistuksessa ja sitä käytettäessä muodostuu pääasiassa E-stereokemian omaavia enolaatteja.[2][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lithium tetramethylpiperidide – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 2.4.2014.
- ↑ a b c d Mike Campbell, Victor Snieckus & Ellen W. Baxter: Lithium 2,2,6,6-Tetramethylpiperidide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2008. Teoksen verkkoversio Viitattu 2.4.2014
- ↑ Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 389. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-72091-1. (englanniksi)
- ↑ Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 588. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3. (englanniksi)
- ↑ Francis A. Carey & Richard J. Sundberg: Organic Chemistry B: Reactions and synthesis, s. 69–70. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-68350-8. (englanniksi)