Litiumkarbonaatti

kemiallinen yhdiste

Litiumkarbonaatti (dilitiumkarbonaatti) Li2CO3 on akuissa käytettävän litiumin raaka-aine, litiumin hiilihapposuola. Sitä käytetään myös ilotulitteissa tuottamaan punaista väriä.

Litiumkarbonaatti
Tunnisteet
CAS-numero 554-13-2
PubChem CID 11125 ja 516884
Ominaisuudet
Molekyylikaava Li2CO3
Moolimassa 73,9
Sulamispiste 723 °C
Kiehumispiste 1 310 °C
Tiheys 2,1 g/cm3
Liukoisuus veteen 13 g/l

Litiumkarbonaatti on olomuodoltaan valkoista jauhetta, joka hajoaa alle kiehumispisteensä 1 310 °C. Litiumkarbonaatin moolimassa on 73,9 g/mol, sulamispiste 723 °C, tiheys 2,1 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), liukoisuus veteen (20 °C:n lämpötilassa) 1,3 g/100 ml ja CAS-numero 554-13-2.[1]

Litiumkarbonaatti reagoi kiivaasti fluorin kanssa.[1]

Litiumkarbonaatti on tärkein erilaisissa litiumakuissa tarvittavien kemikaalien raaka-aine. Suomessa litiumkarbonaatin tuotantomahdollisuuksia tutkii Keliber. Litiumkarbonaatin hinta vuonna 2015 oli noin 6 700–7 000 USD tonnilta (2 000 USD/t vuonna 2010). Vielä arvokkaampaa on litium-rautafosfaattiakkujen katodimateriaaliksi soveltuva litiumrautafosfaatti, josta voi saada 30 000–50 000 USD tonnilta.[2]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset

muokkaa
Katso myös: Litium (lääke)

Lyhytaikainen altistus ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä. Pidempiaikaisesta altistumisesta aineelle voi seurata vaikutuksia keskushermostossa ja munuaisissa. Aine saattaa vahingoittaa ihmisen lisääntymistä tai kehitystä.[1] Litiumkarbonaattia käytetään kuitenkin eräissä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon tarkoitetuissa lääkkeissä.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Litiumkarbonaatin kansainvälinen kemikaalikortti 7.7.2010
  2. Paula Nikula: Litium on sähköistä kultaa. Kauppalehti, 24.9.2015, nro 181, s. 12–15.
  3. Marko Hamilo: Litium tarjoaa akuissa virtaa - ja lääkkeinä mielenrauhaa Helsingin Sanomat, alkuainesarjan artikkeli litiumista. Arkistoitu 16.10.2011. Viitattu 7.7.2010.

Aiheesta muualla

muokkaa