Lisp

ohjelmointikieli

Lisp on usean lähestymistavan refleksiivinen ohjelmointikieli.

Lisp
Paradigma funktionaalinen
Muistinhallinta automaattinen roskienkeruu
Julkaistu 1958
Kehittäjä John McCarthy
Murteet Common Lisp, Scheme, Emacs Lisp, AutoLISP, Clojure, MultiLisp
Käyttöjärjestelmä alustariippumaton
Uutisryhmä comp.lang.lisp

Nimi Lisp tulee englannin kielen sanoista ”List Processing”. Linkitetyt listat ovat Lispin pääasiallisia datarakenteita, ja identtiset perustason listaoperaatiot toimivat kaikissa Lispin murteissa. Muita yleisiä ominaisuuksia Lispin murteissa ovat vahvat dynaamisen tyypit, tuki funktionaaliselle ohjelmoinnille ja kyky muokata lähdekoodia datana.

Tällä hetkellä kaksi yleisintä Lisp-murretta ovat Scheme ja Common Lisp. Lispistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä jälkimmäistä. Moni nykyisin suosittu kieli on ottanut vaikutteita Lispistä (ehtorakenteet, silmukat, roskienkeruu jne.). Lispissä ei tehdä eroa sisäänrakennetun ja ohjelmoijan tekemän funktion välille, joten Lisp on helposti laajennettavissa. Tämä mahdollistaa sen, että Lispillä on erittäin helppo tehdä sisäkkäisiä ohjelmointikieliä, mistä Common Lispin loop-makro on hyvä esimerkki. Useimmiten Lisp-ohjelmoija kirjoittaa kielen sopimaan kulloiseenkin ohjelmointitehtävään sen sijaan että jakaisi ohjelman ratkaiseman ongelman jatkuvasti pienempiin osiin kunnes se on tarpeeksi pieni kielellä ratkaistavaksi. Tätä kutsutaan alhaalta ylös -ohjelmointitekniikaksi, jossa kieli sovitetaan ohjelmaan.

Historia

muokkaa

Lisp perustuu Alonzo Churchin lambdakalkyylin laajennukseen.[1]

Kielen ensimmäisen version kehitti John McCarthy vuonna 1958,[2] ja kielen kuvaava artikkeli julkaistiin Communications of the ACM -lehdessä 1960. Ensimmäisen varsinainen käytännöllisen toteutuksen teki Steve Russell IBM 704 -tietokoneelle.[3]

LISP-kielen varhaisia toteutuksia tehtiin IBM 704:llä, IBM 7090:llä, Digital Equipment Corporationin (DEC) PDP-1:llä, PDP-6:lla ja PDP-10:llä. LISP 1.5 oli pääasiallinen LISP-murre vuosina 1960-1965. Myöhemmin Lispiä kehittivät Massachusetts Institute of Technology (MIT), Stanford University ja Carnegie Mellon University (CMU) 1960-luvun puolivälistä 1970-luvulle. 1970-luvun alussa kielen pääasialliset toteutukset olivat MacLisp ja Interlisp.[4]

Lisp-koneet kehitettiin 1960-luvun lopussa. Nämä olivat nimenomaan Lispiä ajamaan kehitettyjä yleiskäyttöisiä tietokoneita. Kehittyneimmissä käytettiin suorittimen mikrokoodia ajamaan tavukoodiksi käännetty ohjelma.[4]

1980- ja 1990-luvulla Lisp-kielestä oli jo olemassa useita eri variaatioita, ja vuonna 1994 päästandardiksi nousi Common Lisp, joka on ANSI-standardi (ANSI X3.226-1994 Information Technology Programming Language Common Lisp).

1990-luvun puolella kiinnostus Lisp-kieleen väheni. Kiinnostus on kuitenkin kasvanut 2000-luvulla, hyvinä syinä esimerkiksi kattavien avoimeen lähdekoodiin pohjautuvien Lisp-järjestelmien saatavuus, ja joidenkin ”Lisp-evankelistojen” (kuten Paul Graham) tekemä työ. Lispin suosiota ovat pitäneet yllä myös GNU Emacs -editori joka on kirjoitettu Lispillä sekä Lispiä hyödyntänyt Naughty Dog -videopeliyhtiö.

Esimerkkejä

muokkaa

Muotoiltu merkkijono ja yhteenlasku

muokkaa

(ajettu Lisp-tulkissa)

 > (format t "5 + 5 = ~D" ( + 5 5))
 5 + 5 = 10
 NIL

Sijoitus, funktion määrittely ja kutsu

muokkaa

(suoritettava ohjelma)

 ;; Sijoitus
 (setq a 5)
 (setq h 4)
 ;; Funktion määrittely
 (defun ala (a h)
 (/ ( * a h ) 2 ))
 ;; Funktion kutsu
 (setq A (ala a h))
 (format t "~D" A)

Murteet

muokkaa

Kielestä on useita variaatioita ja murteita kuten:

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Hyvönen, Eero & Seppänen, Jouko: LISP-maailma: Johdatus kieleen ja ohjelmointiin, s. 1–362. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2787-6.
  • Hyvönen, Eero & Seppänen, Jouko: LISP-maailma 2: Ohjelmointimenetelmät ja -järjestelmät, s. 1–293. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-2834-1.
  • Winston, Patrick Henry & Horn, Berthold Klaus Paul: LISP, s. 1–430. Addison-Wesley, 1981. ISBN 0-201-08329-9.

Aiheesta muualla

muokkaa