Lilli Henoch
Lilli Henoch oli saksalainen yleisurheilija, joka teki urallaan neljä maailmanennätystä ja voitti 10 kansallista mestaruutta. Henoch oli juutalainen ja joutui natsien juutalaisvainojen uhriksi 1942.[1]
| Lilli Henoch | |
|---|---|
_Lilli_Henoch.jpg) Muistolaatta Henochin kotitalon seinässä Berliinissä. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. lokakuuta 1899 Königsberg, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | syyskuu 1942 Riika, Latvia |
| Uran tiedot | |
| Laji | yleisurheilu |
| Seura | Berliner Sport-Club (BSC) |
| Saavutukset | |
| Ennätykset |
kiekonheitto (24,90 metriä, 1922; 26,62 metriä, 1923) kuulantyöntö (11,57 metriä, 1925) 4 × 100 viestijuoksu (50,4 sekuntia, 1926) |
Varhainen elämä muokkaa
Henoch syntyi keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen Königsbergissä (nyk. Kaliningrad) Saksan Itä-Preussissa 1899. Hänen isänsä oli liikemies, joka kuoli 1912 Henochin ollessa vielä nuori. Hän muutti perheensä mukana Berliiniin, jossa hänen äitinsä avioitui uudelleen.[1]
Ura muokkaa
Sisarensa muisteluiden mukaan Henoch oli kiinnostunut yleisurheilusta nuoresta iästä alkaen, vaikka lajia pidettiin tuolloin perinteisesti miehille kuuluvana ja naisten yleisurheilua vastustettiin. Vastustuksesta huolimatta vuodesta 1919 alkaen Saksan urheiluliitto kannusti seuroja avaamaan ovensa naisyleisurheilijoille. Myös Berliner Sport-Club alkoi hyväksymään naisjäseniä samana vuonna ja Henoch liittyi pian seuraan. Perheen taloudellinen tuki mahdollisti Henochin täysipäiväisen keskittymisen urheiluun.[1]
Hänestä tuli pian yksi BSC:n parhaista urheilijoista. Hän voitti seitsemän henkilökohtaista mestaruutta: kuulantyönnössä 1922–1925, kiekonheitossa 1923–1924 ja pituushypyssä 1924 sekä oli mukana voittamassa kolmea mestaruutta viestijuoksussa 1924–1926. Naisurheilijana hän oli edustava ja elämäntavoiltaan moitteeton, mikä oli tuolloin tärkeää, koska Berliinin keltainen lehdistö kirjoitti skandaalinkäryisiä juttuja tunnetuista urheilijoista. Lehdistössä häntä ihailtiin kyvykkyytensä lisäksi myös monipuolisuudesta. Yleisurheilun lisäksi hän oli muun muassa naisten käsipallojoukkueen kapteeni, ja hän oli mukana voittamassa seuralleen maahockeymestaruutta 1925. Lisäksi hän toimi ohjaajana juutalaisessa jalkapallojoukkueessa Bar-Kochba Berlinissä. Henochia pidettiin seurassaan suuressa arvossa, sillä hänet valittiin BSC:n naisten osaston johtajaksi vielä tammikuussa 1933, vain muutamaa päivää ennen kuin Adolf Hitleristä tuli Saksan valtakunnankansleri.[1]
Juutalaisvainot muokkaa
Natsien valtaantulon jälkeen Henoch ja muut juutalaiset urheilijat erotettiin BSC:stä rotulakien nojalla. Henoch liittyi vielä JTSC:n, yhteen Berliinin juutalaisista urheiluseuroista, jonka käsipallojoukkueessa hän oli mukana voittamassa Berliinin mestaruutta 1935 ja 1936. Vuodesta 1933 lähtien hän työskenteli liikunnanopettajana Ryke-kadulla olleessa koulussa. Hänen isäpuolensa kuoli, jolloin hänen perheensä jäi taloudellisesti huonoon tilanteeseen. Juutalaisten mahdollisuudet pärjätä Saksassa olivat heikentyneet natsien järjestelmällisen vainon johdosta. Monet pakenivat maasta, mutta Henoch päätti jäädä Saksaan huolehtimaan äidistään ja oppilaistaan. Vuodesta 1938 alkaen hänen vaiheistaan tiedetään vain vähän. Koulu, jossa hän työskenteli, kärsi mittavista tuhoista kristalliyön vainojen yhteydessä 1938. Se jatkoi osittain toimintaansa alkuvuoteen 1942, jolloin se suljettiin lopullisesti. Vuonna 1939 Henochin ja hänen äitinsä asuntoon pakkomuutettiin neljä juutalaista, ja 1941 heidät siirrettiin määrättyyn taloon, niin kutsuttuun ”juutalaisasuntoon”. Elokuussa 1942 hänen omaisuutensa luetteloitiin viranomaisten toimesta. Hänen allekirjoittamansa luettelo on viimeinen hänestä säilynyt kirjallinen dokumentti.[1][2]
Kuolema muokkaa
Syyskuussa 1942 Henoch karkotettiin äitinsä kanssa Riian ghettoon Latviaan. Heitä kuljettava juna kuitenkin ohjattiin sivuraiteelle. Se pysähtyi metsässä noin kahdeksan kilometriä ennen Riikaa, missä muiden juutalaisvankien joukossa olleet Lilli Henoch ja hänen äitinsä Rose Henoch Mendelsohn teloitettiin ampumalla.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Gertrud Pfister, Toni Niewerth: Jewish Women in Gymnastics and Sport in Germany 1898–1938. Journal of Sport History, 1999, nro Summer Issue 1999, s. 304–307. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.1.2017. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Osborne, Carol A.: Women in Sports History, s. 90–91. Routledge, 2014. ISBN 1317985230.