Liikuntatapaturma
Liikuntatapaturma on ohjattua tai vapaamuotoista liikuntaa harrastettaessa sattunut tapaturma. Liikuntatapaturmien seuraukset ovat tuoreeltaan harvoin vakavia, mutta saattavat altistaa myöhemmin erityisesti alaraajojen nivelrikkomuutoksille. Myös vanhojen vammojen uusiutumiset ovat yleisiä, ja neljännes kaikista vammoista onkin uusiutuneita. [1]
Suomalaisille aiheutuu vuosittain lähes 350 000 fyysistä vammaa liikuntatapaturmissa. Liikuntatapaturmat ovat yleisin tapaturmatyyppi länsimaisissa yhteiskunnissa: Suomessa noin kolmannes lievistä tapaturmista sattuu nimenomaan liikunnan parissa. Joka vuosi keskimäärin 6,9 % 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista joutuu liikuntatapaturmaan. [2]
Eri liikuntamuotojen välillä on selviä eroja tapaturmariskissä. Yleisimmin liikuntavammat syntyvät voimistelu- tai palloiluhalleissa, ja tapaturmariski kasvaa, kun kontaktit toisiin liikkujoihin lisääntyvät. Hyöty- ja harrasteliikunta on yleensä melko turvallista: asiointi- ja työmatkaliikunnassa riski on 0,3 ja harrasteliikunnassa 0,7 vammaa tuhatta harrastetuntia kohden. Tapaturmariski on huomattavan paljon suurempi kunto- ja kilpaurheilussa, noin 3,1 vammaa tuhatta harrastetuntia kohden. [1]
Lajeista erityisen riskialttiita ovat esimerkiksi squash, suunnistus, salibandy sekä tietyt kamppailulajit. Määrällisesti eniten urheiluvammoja aiheuttavat jalkapallo, lenkkeily, kuntokävely ja salibandy, joita harrastetaan laajalti Suomessa. [1]
Väestöryhmien välillä on eroja siinä, kuinka paljon ja millaisia liikuntatapaturmia sattuu. Nuoret miehet ovat selvästi useimmin alttiina liikuntatapaturmille. Riskit ovat suurimmat 15−34-vuotiailla, joilla liikunta on intensiivisimmillään.[1]