Avaa päävalikko

Liikkumisvapauden rajoitus (psykiatria)

Liikkumisvapauden rajoittamisella tarkoitetaan tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa sairaalahoidossa olevan potilaan perusoikeuksien rajoittamista liikkumisen osalta.

Liikkumisvapauden rajoittamisen muodotMuokkaa

Laki mielenterveyslain muuttamisesta (v.2002) mahdollistaa tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa sairaalahoidossa olevan potilaan liikkumisvapauden rajoittamisen:

  • Ajallisesti (esimerkiksi ½ tunniksi tai tunniksi kerrallaan).
  • Maantieteellisesti (esimerkiksi tapahtuvaksi vain sairaala-alueella).

Lakiin liittyvässä Sosiaali- ja terveysministeriön muistiossa / "soveltamisohjeessa" kiinnitetään huomiota myös potilaan mahdollisuuksiin ulkoilla säännöllisesti huolimatta hänelle määrätystä rajoituksesta. Psykiatrisen toimintayksikön tulisi siis mahdollisuuksien mukaan järjestää joko ohjattua ulkoilua tai mahdollistaa ulkoilu esimerkiksi aidatulla piha-alueella.

Liikkumisvapauden rajoittamisen edellytyksetMuokkaa

Psykiatrisen sairaalan potilaan liikkumisvapautta voidaan rajoittaa vain jos potilas on tarkkailtavana tai hoidossa tahdostaan riippumatta (= tarkkailuun asetettuna tai niin sanotulla sulkevalla hoitoonmääräämispäätöksellä).

Liikkumisvapauden rajoittamisen perusteena tulee tämän lisäksi täyttyä jokin alla olevista perusteista:

  • Sairauden hoito
  • Potilaan oma turvallisuus
  • Muun henkilön turvallisuus

Liikkumisvapauden rajoittamisen määrääminenMuokkaa

Liikkumisvapauden rajoittamisesta päättää aina lääkäri, jonka tulee ottaa kantaa asiaan kirjallisesti. Kirjallisessa kannanotossa lääkärin tulee määritellä toimenpiteen peruste, luonne, kesto, arvio toimenpiteen vaikutuksesta potilaan hoitoon sekä oma nimensä. Kirjallinen kannanotto voidaan toteuttaa myös saneluna, joka ns. purkamisen jälkeen liitetään potilaan sairauskertomukseen.

Mikäli potilas, jonka liikkumisvapautta ei vielä ole rajoitettu, on voinnissaan tapahtuneen muutoksen tai esimerkiksi ulkopuolelta saadun tiedon perusteella todennäköisesti jonkinasteisen rajoituksen tarpeessa voi hoitohenkilökunta evätä tilapäisesti potilaan oikeuden ulkoiluun. Asiasta on kuitenkin informoitava välittömästi hoitavaa / päivystävää lääkäriä, jonka tulee ottaa kantaa asiaan.

TiedoksiantoMuokkaa

Päätöksen tehneellä taholla on oltava kirjallinen tiedoksisaantitodistus, johon on liitetty valitusoikeusohjeet. Todistuksen on oltava myös asianmukainen. Tiedoksisaantitodistus on näytettävä henkilölle, jota asia koskee. Yli 12-vuotiaan biologisilla vanhemmilla/huoltajilla on myös oikeus nähdä tiedoksisaantitodistus mikäli lapsi siihen luvan myöntää.

Liikkumisvapauden rajoittamisen käytännön toteutusMuokkaa

Mikäli potilas hänelle asetetusta liikkumisvapauden rajoittamisesta huolimatta poistuu tai yrittää poistua sairaalasta tai osastolta ilman lupaa on henkilökunnalla oikeus estää potilaan aikomus käyttämällä tarpeellisia ja puolustettavia voimakeinoja. Voimakeinojen tarpeellisuutta ja puolustettavuutta arvioitaessa tulee huomioida muun muassa sairaalassaolon peruste, potilaan mahdollisesti aiheuttama uhka itselleen tai muulle henkilölle jne.

Mikäli potilas on poistunut osastolta tai sairaalasta ilman lupaa on hoidosta vastaavalla lääkärillä oikeus pyytää poliisilta virka-apua potilaan palauttamiseksi sairaalahoitoon.

Liikkumisvapauden rajoituksen ongelmia ja kyseenalaisuusMuokkaa

Joskus päätös liikkumisvapauden rajoituksesta saatetaan tehdä kyseenalaisin perustein. Mikäli perusteet ovat kyseenalaisia, voivat ne vääristää asianomaisen oikeustajua.

Erilliset säännöt tai sopimuksetMuokkaa

Erillisillä säännöillä tai potilaan kanssa tehdyillä sopimuksilla voidaan potilaan mahdollisuuksia ulkoiluun myös rajoittaa ilman varsinaista lakiin perustuvaa lääkärin määräystä. Tällaisia sääntöjä voivat olla mm:

  • Sairaalan tai osaston järjestyssääntöjen määräämät:
    • Ulkoiluajat
    • Sairaalan tiettyjä osia (esimerkiksi muut osastot) koskevat liikkumiskiellot.

Lisäksi potilaan kanssa voidaan sopia ulkoilujen rajoittamisesta hoidollisin perustein.

Nämä erilaisiin sääntöihin tai sopimuksiin perustuvat rajoitukset voivat luonnollisesti koskea myös sairaalassa vapaaehtoisesti olevaa potilasta.

LähteetMuokkaa

  • Finlex v. 1991: Mielenterveyslaki
  • Finlex v. 2002: Laki mielenterveyslain muuttamisesta
  • Sosiaali- ja terveysministeriö v. 2002: Yllä mainittuihin lakeihin liittyvä muistio / "Soveltamisohje"