Liikenteen häviäminen

Liikenteen häviäminen (engl. disappearing traffic) tai joskus myös liikenteen katoaminen tai liikennemäärän äkillinen väheneminen on liikennetekniikan ilmiö, jolla tarkoitetaan ajoneuvoliikennevirran yhtäkkistä heikkenemistä. Yleensä syynä on linja-autokaistojen, raitiotien, leveämpien jalkakäytävien tai pyöräteiden rakentaminen, mutta joskus myös jalankulkuvyöhykkeiden luominen tai tilapäiset ilmiöt kuten tietyöt tai lievät luonnonilmiöt. Ilmiön seurauksena odotettu ruuhkautuminen toteutuu lievempänä tai ei lainkaan.

Tutkimuksia

Vuonna 1994 Yhdistyneen kuningaskunnan neuvoa-antava tutkijaviranomainen SACTRA tutki laajasti väyläkapasiteetin lisäämisen seurauksia. Tutkimusraportin mukaan lieväkin kapasiteetin lisäys johtaa liikennemäärien voimakkaaseen kasvuun, joten kyseessä on ilmiö, joka vahvistaa itseään. Tutkimustulosten takia Transport for London, Lontoon liikenne-, seutu- ja ympäristöministeriö, tilasi lisäselvityksen siitä, että onko ilmiö myös käänteinen. Tarkoituksena oli siis vastavuoroisesti selvittää, vähentääkö väyläkapasiteetin pienentäminen kokonaisliikennemääriä. Tätä jälkitutkimusta tekivät brittiläiset Sally Cairns, Carmen Hass-Klau ja Phil Goodwin tukenaan japanilaiset Ryuichi Kitamura, Toshiyuki Yamamoto ja Satoshi Fujii, ja julkaisivat sen kirjana vuonna 1998. Kolmannen tutkimuksen aiheesta tekivät samat brittiläiset Sally Cairns, Steve Atkins and Phil Goodwin, ja se julkaistiin Municipal Engineer -lehdessä vuonna 2002. Lehden kyseinen numero palkittiin Institution of Mechanical Engineers -järjestön George Stephenson Gold Medal -palkinnolla vuonna 2003.

Vuonna 1998 teetetty tutkimus viittasi 150 lähteeseen, joista merkittävimmät ovat yhteensä 60 tapaustutkimusta Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Saksasta, Itävallasta, Sveitsistä, Italiasta, Alankomaista, Ruotsista, Norjasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Tasmaniasta ja Japanista. Tutkimuskohteissa oli toteutettu kaupunkikeskustoihin muulta liikenteeltä suljettuja kävelyvyöhykkeitä ja linja-autoetuuksia (erityisesti linja-autokaistoja), mutta toisaalta myös esimerkiksi merkittävien siltojen huoltotöiden aiheuttamia liikenteellisiä seurauksia ja maanjäristysten kaltaisten luonnonkatastrofien vaikutusta liikennemääriin. Vuoden 2002 tutkimuksessa huomioitiin lisäksi muun muassa pyöräkaistojen aiheuttamia vaikutuksia. Kitamura kollegoineen tutki syvällisesti Japanissa vuonna 1995 sattuneen Kōben maanjäristyksen seurauksia.

Kaikkia tuloksia kokonaisuutena tarkasteltaessa voidaan havaita, että liikenne on vähentynyt 41 prosenttia väylillä, joilla kapasiteettia on pienennetty. Tästä kadonneesta liikennemäärästä noin puolet voidaan todeta siirtyneen muille reiteille,^lähde? joten 25 prosenttia liikenteestä on kadonnut kokonaan. Lisäselvityksissä on löydetty vajaat 20 erilaista syytä liikennemäärän vähenemiselle, joista merkittävämpiä ovat kulkumuodon vaihtaminen, määränpään tai reitin vaihtaminen, kimppakyydit ja matkatiheyden harventaminen. Liikennemäärien muutoksissa on kuitenkin suurta vaihtelua estevaikutuksen laajuudesta riippuen. Eniten liikennettä katosi voimakkaasti kävelyvyöhykkeiksi muutetuissa Saksan kaupunkikeskustoissa, kun taas pienimmät muutokset havaitaan pistemäisissä kohteissa, joille on selkeät kiertoreitit. Vähäliikenteisimmillä väylillä muutokset ovat pienempiä ruuhkaisiin väyliin verrattuna. Joissakin kohteissa oli havaittavissa jopa käänteisilmiötä eli liikenteen syntymistä, jollaisessa tapauksessa oli tyypillisesti rajoitettu ajoneuvoliikennettä keskustassa, kun samaan aikaan kaupungin liepeille on avattu uusi ohitustie.