Liekkisulatus

Suomessa kehitetty kuparin sulatusmenetelmä

Liekkisulatus on Suomessa kehitetty kuparin sulatusmenetelmä. Menetelmää käytetään myös lyijyn ja nikkelin valmistamiseen. Periaate tunnettiin jo vanhastaan, mutta se kehitettiin teolliseen käyttöön vasta Outokumpu Oy:n Harjavallan tehtailla vuosina 1945–1949.

Liekkisulatusmenetelmän kunniaksi julkaistu postimerkki vuodelta 1983.

Liekkisulatus tarkoittaa malmin tai rikasteen oman palamislämmön käyttämistä prosessin energiana. Ulkopuolelta tarvitaan vain hapella väkevöityä ilmaa, jota puhalletaan liekkisulatusuuniin. Saatavasta kuparikivestä vähennetään vielä epäpuhtauksia konvertteriuunissa. Anodiuunikäsittelyn jälkeen kupari puhdistetaan elektrolyysillä 99,99-prosenttiseksi.

Tarve menetelmän kehittämiseen ja käyttöönottoon syntyi Suomessa sodan jälkeen vallinneen energiapulan myötä. 1930-luvulla oli siirrytty sähkösulatukseen, mutta se tuli nyt aivan liian kalliiksi. Energian hinta oli noussut, kun huomattava osa vesivoimaloista jäi Neuvostoliitolle luovutetuille alueille. Menetelmää kehittämässä olleista insinööreistä tunnetaan erityisesti Petri Bryk, jota pidetäänkin liekkisulatuksen isänä.

Yrjö Karilas tosin sanoo Koululaisen muistikirja -vuosikirjassaan että Bryk kehitti liekkisulatuksen yhteistyössä diplomi-insinööri John Ryselinin kanssa.

Menetelmä myytiin ensimmäisenä Japaniin 1950-luvulla. Sen jälkeen Outokumpu on myynyt lisenssin yli 50 maahan. 1970-luvulla se nousi maailmalla erittäin suosituksi energiakriisin myötä. Myös tiukentuneet ympäristömääräykset vaikuttivat asiaan, koska liekkisulatus on huomattavasti puhtaampi menetelmä sähkösulatukseen verrattuna. Nykyään yli 50 % maailman kuparista tuotetaan liekkisulatusteknologialla.

LähteetMuokkaa

  • Pekka Taskinen, Asmo Vartiainen: ”Tiedon liekki – Kuparin valmistus ilman energiaa” Outotec Oyj 2010.
  • Tuomo Särkikoski: Vuorineuvos Petri Bryk (1913–1977). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muuallaMuokkaa