Leo Karjagin
suomalainen jalkapalloilija
Leo Karjagin (31. lokakuuta 1911 – 17. joulukuuta 2003) oli suomalainen jalkapalloilija, joka päätti pelaajauransa kauden 1943–44 jälkeen. Pelipaikaltaan hän oli tukimies. Karjaginin veljet Frans Karjagin ja Alexander Karjagin olivat myös jalkapalloilijoita.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 31. lokakuuta 1911 | ||
| Kuolinaika | 11. joulukuuta 2003 (92 vuotta) | ||
| Pelipaikka | tukimies | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1930–1944 | HIFK | 133 | (14) |
| Maajoukkue | |||
| 1932–1943 | Suomi | 17 | (2) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Karjagin edusti koko uransa ajan HIFK:ta. Hän voitti seurassa Suomen mestaruuden 1930, 1931, 1933 ja 1937. Karjagin pelasi A-maajoukkueessa 17 maaottelua vuosina 1932–1943.[1]
Karjagin pelasi myös jääpalloa maajoukkueessa ja HIFK:ssa, jossa hän saavutti viisi mestaruutta. Karjagin edusti Suomea kaikkiaan neljässä A-maaottelussa ja kuudessa B-maaottelussa.
Lähteet muokkaa
- Kanerva, Juha yms.: Jalkapallon pikkujättiläinen, s. 405. WSOY, 2003. ISBN 951-0-27037-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet - Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930-2006, s. 121. Suomen Urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.