Leithan taistelu

Leithan taistelu (saks. Schlacht an der Leitha, unk. Lajta menti csata[1]) käytiin Babenberg-sukuun kuuluneen Itävallan herttuan Fredrik II:n johtamien itävaltalaisten ja Unkarin kuninkaan Béla IV:n johtamien unkarilaisten välillä 15. kesäkuuta 1246.[2]

Leithan taistelu
Osa Itävallan ja Unkarin sotaa
Béla IV:n patsas Budapestin Sankartenaukiolla (Hősök tere)
Béla IV:n patsas Budapestin Sankartenaukiolla (Hősök tere)
Päivämäärä:

15. kesäkuuta 1246

Paikka:

Leitha

Lopputulos:

Itävallan taktinen voitto, joka kääntyi strategiseksi tappioksi Fredrik II:n kuoltua.

Vaikutukset:

Itävalta ajautui perimyssotaan.

Osapuolet

Gules a fess argent.svg Itävalta

Flag of Hungary (11th c. - 1301).svg Unkarin kuningaskunta

Komentajat

Fredrik II

Béla IV

TaustaMuokkaa

Béla IV:n johtamat unkarilaiset kärsivät suuren tappion Batu-kaanin mongolijoukkoja vastaan Muhin taistelussa vuonna 1241.[2] Alkoi mongolien hävitysretken (unk. tatárjárás) aika, jota Unkarissa kesti noin vuoden. Béla joutui vetäytymään Pozsonyin (nyk. Bratislava) kautta Hainburgiin. Siellä Itävallan herttua Fredrik II takavarikoi Unkarin kuninkaan kassan ja pakotti hänet luovuttamaan alueita Itävallalle vastineeksi avusta mongoleita vastaan. Hainburgista Béla jatkoi matkaansa Zagrebiin, missä turhaan anoi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan apua. Myös herttua Fredrik petti lupauksensa.

Vuoden 1242 keväällä mongolit vetäytyivät perimyskiistojen vuoksi Unkarista. Béla aloitti mittavat jälleenrakennustyöt, joitten johdosta myöhempi historiankirjoitus tuntee hänet nimellä a második honalapító, ’isänmaan toinen perustaja’. Hän pyrki kehittämään maansa puolustusta rakennuttamalla linnakkeita Mongolivaltakunnan vastaiselle rajalle. Seuraavaksi Béla hyökkäsi Itävaltaan ja pakotti Fredrikin palauttamaan Unkarin menettämät alueet.[3]

TaisteluMuokkaa

Lisänimen Streitbäre (’Sotaisa’) politiikkansa vuoksi ansainnut Fredrik II ei luopunut vaateistaan alueisiin, jotka Béla IV oli hänelle kerran luovuttanut. Loppukeväällä 1246 Fredrik kokosi armeijan ja hyökkäsi vuorostaan Unkariin. Joukot kohtasivat taistelussa Leitha-joen (unk. Lajta, vanhoissa lähteissä Sár) varrella 15. kesäkuuta. Tarkkaa taistelupaikkaa ei nykyään tiedetä; unkarilaisten asiakirjoissa mainitaan vain sub Nova Civitate iuxta fluvium Saar ’Sár-jokivarren (eli Leitha-jokivarren) Uuden Kaupungin alapuolella’.

Yhteenotto päättyi selvään itävaltalaisten voittoon näitten alivoimasta huolimatta. Herttua Fredrik kuitenkin kaatui taistelussa, mikä ajoi hänen maansa sekasortoon. Koska hänellä ei ollut miespuolisia perillisiä, sammui Itävaltaa kolmen vuosisadan ajan hallinnut Babenbergin dynastia.

SeurauksetMuokkaa

Béla IV osallistui Fredrikin kuolemasta seuranneeseen Babenbergien perimyssotaan ja liitti Steiermarkin väliaikaisesti valtakuntaansa.[4] Lopulta Béla kuitenkin hävisi Itävallan ja Steiermarkin perimyssodan Böömin kuninkaalle Ottokar II:lle Kressenbrunnin taistelussa 1260.

LähteetMuokkaa

  • Dienst, Heide: Die Schlacht an der Leitha 1246. Militärhistorische Schriftenreihe, Heft 19, 1. Aufl.. Wien: Österreichischer Bundesverlag, 1971. ISBN 3-215-02786-0.
  • Encyclopedia Britannica (text/html) (Verkkotietosanakirja) britannica.com. englanti
  • Jaques, Tony: Dictionary of Battles and Sieges. Greenwood Press, 2007. ISBN 0-313-33536-2. englanti
  • Lendvai, Paul – Major, Ann: The Hungarians: A Thousand Years of Victory in Defeat. C. Hurst & Co. Publishers, 2003. ISBN 1850656738. englanti
  • Magyar életrajzi lexikon (text/html) arcanum.hu. unkari

ViitteetMuokkaa

  1. Magyar életrajzi lexikon, hs. Rátót Loránd (? – ? , 1278): nádor (viitattu 2.9.2020)
  2. a b Jaques, s. 579.
  3. Britannica, hs. Béla IV (viitattu 25.6.2009)
  4. Lendvai – Major, s. 56–57.
 
Fredrik II:n kohta Babenbergin sukupuutaulussa Klosterneuburgin luostarissa. Maalaus vuosilta 1489 - 1492.