Lauri Toivonen (jääkäri)
Lauri Adolf Toivonen (Käytti Saksassa peitenimeä Vaara), (18. huhtikuuta 1894 Helsinki – 31. joulukuuta 1922 Helsinki) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisessa armeijassa joukkueen varajohtajana ratsuväessä.[1][2]
Perhetausta ja koulutus muokkaa
Toivosen vanhemmat olivat kauppias Adolf Toivonen ja Hilma Amalia Kortman. Toivonen kävi viisi luokkaa Helsingin suomalaista lyseota.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Toivonen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 10. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonaan perustettuun ratsuosastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Toivonen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavahtimestariksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajaksi Karjalan ratsujääkärirykmentin 3. eskadroonan täydennysjoukkueeseen.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Toivonen palveli sisällissodan jälkeen Karjalan ratsujääkärirykmentin (tunnettiin myöhemmin nimellä Hämeen ratsurykmentti) 4. eskadroonassa. Hämeen ratsurykmentistä hänet siirrettiin 26. kesäkuuta 1920 lähettiupseeriksi 3. Divisioonan esikuntaan, josta hänet siirrettiin 10. marraskuuta 1920 toimistoupseeriksi Sotaministeriön sota–asiainosastoon. Sotaministeriöstä hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1922 alkaen toimistoupseeriksi Yleisesikunnan liikekannallepanotoimistoon. Toivonen kuoli hieman ali kolmekymmenvuotiaana 31. joulukuuta 1922 ja hänet haudattiin Helsinkiin.[1][2] Toivonen oli haavoittunut vaikeasti Aa-joen taisteluissa sekä sairastunut tällöin malariaan eikä hän enää täysin toipunut saamistaan vammoistaan vaan sairasteli loppuikänsä. Hänen välittömänä kuolinsyynään oli vatsahaava ja keuhkokuume.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.