Lastimerkki
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Vesilinja kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Lastimerkki eli Plimsollin merkki on vesialuksen kyljessä vesilinjassa oleva viivasto, joka osoittaa aluksen suurimman sallitun syväyksen eli suurimman uppouman määrän kussakin veden tiheydessä sekä kullakin liikennealueella.[1] Lastimerkin kehittäjä oli Samuel Plimsoll, jonka mukaan merkki on nimetty[1].
Nyrkkisääntönä voidaan sanoa: mitä ylempänä merkki on, sitä enemmän alus voi ottaa lastia. Merkin korkeuteen kölistä vaikuttavat aluksen vakavuuskriteerit, kuten leveys ja pituus, sekä rakenne kuten jäävahvistus. Merkit voivat olla maalattuja tai teräksestä leikattuja ja laivan kylkeen hitsattuja.
Lastimerkissä on omat viivansa makealle vedelle ja suolaiselle vedelle eri vuodenaikoina, sillä aluksen syväyksen kriteerinä on sen veden tiheys, jossa alus kelluu. Samoin liikennealueet määräävät suurinta lastimäärää. Esimerkiksi alimmaksi piirretään aina WNA-viiva, joka tarkoittaa pohjoisen Atlantin talviolosuhteita.
Kirjaimilla on seuraavat merkitykset:
| Koodi | suomeksi | englanniksi |
|---|---|---|
| TF | Trooppinen makea vesi | (tropical fresh water) |
| F | Makea vesi | (fresh water) |
| T | Trooppinen suolainen vesi | (tropical seawater) |
| S | Suolainen vesi kesällä | (summer temperate seawater) |
| W | Suolainen vesi talvella | (winter temperate seawater) |
| WNA | Pohjoinen Atlantti talvella | (winter North Atlantic) |
Lähteet muokkaa
- ↑ a b NMM learning team: Ships, seafarers & life at sea: Load lines 20.12.2004. National Maritime Museum. Arkistoitu 13.12.2013. Viitattu 13.12.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lastimerkki Wikimedia Commonsissa
