Lapsikaappaus

Lapsikaappaus on oikeudellinen termi, jolla tarkoitetaan lapsen luvatonta siirtämistä ulkomaille. Lapsikaappaus voi tapahtua myös siten, että lapsi jätetään palauttamatta kotimaahansa luvallisen tai tuomioistuimen määräykseen perustuvan tapaamisen jälkeen.

Yleensä lapsikaappaus tapahtuu siten, että lapsen huoltajista toinen ottaa lapsen mukaansa ilman toisen huoltajan lupaa. Yhteishuoltotilanteissa vanhempien tulee päättää mm. lapsen asuinmaasta yhdessä.

Lapsikaappauksien ehkäisyMuokkaa

Kansainvälisiä lapsikaappauksia on pyritty ehkäisemään ja ratkaisemaan kansainvälisillä sopimuksilla, joista merkittävimmät ovat Haagin ja Euroopan neuvoston lapsikaappaussopimukset. Lapsi saatetaan viedä valtioon, joka ei ole edellä mainittuihin kansainvälisiin sopimuksiin liittynyt. Tällöin ei ole olemassa ennakolta sovittua menettelytapaa, vaan kulloinenkin toiminta on riippuvainen lähinnä asianomaisen maan lainsäädännöstä.

Lapsikaappaukset SuomessaMuokkaa

Suomen lainsäädännön mukaan kyseessä on lapsikaappaus, jos alle 16-vuotias lapsi viedään ulkomaille ilman hänen huoltajansa suostumusta tai lasta ei palauteta sovitulta matkalta takaisin.[1]

Lapsen kaapannut saattaa Suomessa syyllistyä rikoslaissa rangaistavaksi säädettyyn, vapauteen kohdistuvaan rikokseen. Kysymykseen tulee tällöin ensisijaisesti rikoslain 25 luvun 5a §, joka koskee lapsikaappausta. Tähän rikokseen syyllistyy se, joka ottaa lapsen omavaltaisesti huostaansa ja vie hänet asuinvaltiostaan ulkomaille tai jättää palauttamatta asuinvaltioonsa. Rikoksesta voi seurata sakkorangaistus tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistus.

Lapsen kaapannut henkilö saattaa syyllistyä myös muuhun vakavampaan vapauteen kohdistuvaan rikokseen, joita ovat mm. vapaudenriisto, törkeä vapaudenriisto ja panttivangin ottaminen.

Ensimmäiset huomiota herättäneet tapaukset, joissa lapsia kaapattiin Suomesta ulkomaille tai päinvastoin, sattuivat syksyllä 1996. Kaikissa kyseisissä tapauksissa lapsen äiti oli suomalainen ja isä ulkomaalainen.[2] Oikeus- ja ulkoministeriön julkaisemien lapsikaappaustilastojen mukaan Suomesta kaapattiin ulkomaille 2010-luvun alkupuolella vuosittain keskimäärin reilut 30 lasta, mutta vuosikymmenen lopulla määrä nousi noin 45:een. Kehitykseen ovat vaikuttaneet vilkastunut maahanmuutto ja kaksikulttuuristen avioliittojen yleistyminen, mutta taustalla nähdään myös kotoutumisen epäonnistuminen. Eniten lapsia on Suomesta kaapattu Ruotsiin, Viroon ja Espanjaan. 2010-luvun alkupuolella kaappaustilastojen kärkipäässä oli myös Yhdysvallat, ja vuosikymmenen loppupuolella näkyviksi kaappauskohteiksi ovat tulleet Irak ja Thaimaa. Aiemmin lapsikaappaustilastoissa korostuivat maat, joista suomalaiset tyypillisesti hakivat puolisoitaan. 2010-luvun jälkimmäisellä puoliskolla yleiskuva alkoi muuttua; esimerkiksi Irakiin suuntautuvissa kaappauksissa lapsen molemmat vanhemmat ovat useimmiten olleet Irakin kansalaisia.[1]

Lasten kaappauksia tapahtuu myös toisin päin; ulkomailta kaapattiin Suomeen 2010-luvulla keskimäärin 14 lasta vuosittain. Myös näissä tapauksissa kärkimaita ovat olleet Ruotsi ja Viro, mutta tilastoissa ovat korostuneet myös Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja.[1]

Katso myösMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Aarni, Armi ym.: Lapsikaappausuhka elämän varjona: Äitien kokemuksia suomalais-islamilaisesta perheestä. Helsinki: Kaapatut Lapset, 2008. ISBN 978-952-92-3379-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  1. a b c Lapsikaappaukset ovat lisääntyneet viime vuosina Suomessa 27.2.2020. Hämeen Sanomat.
  2. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1999, s. 142. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15488-5.