Laplacen demoni

Laplacen demoni on ranskalaisen matemaatikon ja tähtitieteilijän Pierre-Simon de Laplacen (1749–1827) kuvailema hypoteettinen olento, johon hän kiteytti mekanistisen luonnonfilosofian maailmankuvan. Mekaniikan mukaan maailmaa voitiin tarkastella jättiläismäisenä, ehdottoman lainalaisena kellokoneistona, jonka kaikkien osasten tarkat paikat ja nopeudet voitiin täsmällisesti tietää ja määritellä.

Matemaatikko Pierre-Simon Laplace.

Teoksessaan "Taivaan mekaniikka" (ransk. Mécanique céleste) hän luonnehti mekaanis-determinististä maailmankuvaansa näin:

»Jos älylle, joka pystyy hallitsemaan kaikkia luonnossa vaikuttavia voimia ja joka on niin suuri, että se voi analysoida kaiken, annettaisiin tiedot maailmankaikkeuden suurimpien kappaleiden liikkeistä ja keveimpien atomien käyttäytymisestä, se järjestäisi ne yhdeksi liikelaiksi; mikään ei olisi epävarmaa, niin tulevaisuus kuin menneisyyskin olisivat nykyisyyttä sen silmien edessä.[1]»

Tällainen kuviteltu olento, Laplacen demoni, pystyisi siis ennustamaan tulevaisuuden yhtä hyvin kuin kertoa menneisyydenkin, jos se tuntisi kaikki maailmankaikkeudessa vaikuttavat voimat ja kappaleiden sijainnin tietyllä ajanhetkellä.

Myöhemmin tutkijat ovat kuitenkin päätyneet käsitykseen, ettei Laplacen kuvitelma ole toteutettavissa. Ensinnäkin maailmankaikkeuden tavaton suuruus ja atomien tavaton pienuus tekevät käytännössä mahdottomaksi mitata kaikkien kappaleiden ja hiukkasten sijainnit ja liikkeet niin tarkoin, ettei epävarmuustekijöitä jäisi. Vaikka se olisi mahdollista, laskut eivät päättyisi koskaan.[1] Lisäksi kvanttimekaaninen Heisenbergin epätarkkuusperiaate ja siihen liittyvä Max Bornin todennäköisyystulkinta viittaavat siihen, ettei Laplacen deterministinen maailmankuva ole periaatteessakaan oikea, vaan hiukkastason tapahtumissa esiintyy aitoa satunnaisuutta.[2]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b David Bergamini: Lukujen maailma, s. 127. Suomentanut Pertti Jotuni. Sanomapaino, 1972.
  2. Pekka Tuominen, Pekka Norlamo: ”Todennäköisyyskäsitteen tulkinnasta”, Todennäköisyyslaskenta, osa 1, s. 10. Limes ry, 1978. ISBN 951-745-023-0.