Languedocinpaimenkoira
Languedocinpaimenkoira (Berger du Languedoc) on ranskalainen koirarotu.
| Languedocinpaimenkoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Ranska |
| Määrä | erittäin uhanalainen |
| Alkuperäinen käyttö | paimenkoira |
| Nykyinen käyttö | paimenkoira |
| Muita nimityksiä | Berger du Languedoc, Cevennes Shepherd[1][2], Farou[2] |
| FCI-luokitus | ei (poistettu, ennen ryhmä 1) |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | uros 40–56 cm, narttu 38–50 cm |
| Väritys | punainen mustin merkein, black & tan, punainen tai keltainen |
Ulkomuoto muokkaa
Languedocinpaimenkoira on suurisilmäinen, teräväkuonoinen ja pitkäpäinen. Sillä on vähäinen otsapenger, eloisa ilme, tummankeltaiset silmät ja syvä rintakehä. Kannukset ovat pakolliset, ja toisinaan esiintyy myös kaksoiskannuksia.[3][2] Normaalisti häntä ja korvat typistetään. Säänkestävän karvapeitteen pituus on useimmiten lyhyt, mutta se voi olla myös puolipitkä. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla se on laadultaan karhean "takkuinen" ja myös tämän muunnoksen pään ja kasvojen alueella karva on lyhyttä – ilmiasu on toisin sanoen samanlainen kuin pitkäkarvaisella pyreneittenpaimenkoiralla.[2] Sallitut värit ovat punainen mustin merkein, musta keltaisin merkein (black & tan) sekä punainen ja kellanruskea (fawn).[1][2]
Jotkin lähteet väittävät rodun olevan kaikista ranskalaisista paimenkoirista voimakkain ja kookkain, vaikka rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on vain 40–56 cm ja nartun 38–50 cm.[1] Myös Bonnie Wilcox ja Chris Walkowicz kuvaavat sitä teoksessaan The Atlas of Dog Breeds of the World (1995) "pienemmäksi ja suippokuonoisemmaksi kuin pohjoisranskalaiset lammaskoirat", joita sen todetaan kylläkin muilta osin muistuttavan paljon.[2] "Pohjoisranskalaisilla lammaskoirilla" viitataan mitä todennäköisimmin beaucen-, brien- ja picardienpaimenkoiraan.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Languedocinpaimenkoira on valpas[3] ja voimakasluonteinen. Paimentamisen lisäksi sitä käytetään laumanvartiointiin ja suojeluun susia vastaan.[1]
Alkuperä muokkaa
Rotu jalostettiin Etelä-Ranskassa Languedoc-Roussillonin alueella, jonka kukkuloilla ja vuoristoissa sitä käytettiin lammaskoirana. Se paimensi yksin ja jokaisen yksittäisen koiran vastuulla oli 450 lammasta.
Alun perin tunnettiin peräti 5 eri paikallismuunnosta:[1]
- Camarguenpaimenkoira
- Carriguesinpaimenkoira
- Farounpaimenkoira
- Graunpaimenkoira
- Larzacinpaimenkoira
Vielä 1800-luvulla languedocinpaimenkoira oli kotiseudullaan erittäin yleinen, mutta toinen maailmansota vaikutti erittäin tuhoisasti sen kantaan eikä jäljelle jääneille yksilöille maanviljelyn modernisoituessa ollut enää käyttöä.[1] FCI oli alun perin tunnustanut sen viralliseksi roduksi mutta poisti sen listoiltaan 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa rekisteröintimäärien hiivuttua.[2]
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1,000 Dog Breeds. Ebury Press, 2001. ISBN0-09-187091-7. Sivut 421-422.
- ↑ a b c d e f g Wilcox, B. & Walkowicz, C. The Atlas of Dog Breeds of the World. Neptune, New Jersey: T.F.H Publications, 1995. 5. painos, s. 183.
- ↑ a b Godrexon, A. & Browne, Ives. Maailman koiraopas.