Laiskiaiset

Laiskiaiset ovat keskikokoisia eteläamerikkalaisia nisäkkäitä, jotka kuuluvat Pilosa-lahkoon yhdessä muurahaiskarhujen kanssa. Laiskiaisten kaksi heimoa – kolmivarvaslaiskiaiset (Bradypodidae) ja kaksivarvaslaiskiaiset (Megalonychidae) – muodostavat yhdessä Folivora-alalahkon.

Laiskiaiset
Ruskeakaulalaiskiainen (Bradypus variegatus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Pilosa
Alalahko:	Folivora Delsuc, Catzeflis, Stanhope & Douzery, 2001
Nykyiset heimot
Kolmivarvaslaiskiaiset Bradypodidae Kaksivarvaslaiskiaiset Megalonychidae
Katso myös
Laiskiaiset Wikispeciesissä   Laiskiaiset Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Laiskiaisille on kehittynyt erityissopeutumia puissa elämiseen. Lehdet, jotka ovat laiskiaisten pääravintoa, tarjoavat hyvin vähän energiaa ja ravintoa ja ovat myös huonosti sulavia. Tämän vuoksi laiskiaisilla on suuri ja erikoistunut mahalaukku, jossa on monta osastoa, joissa symbioosissa elävät bakteerit hajottavat lehtiainesta. Silti ruoansulatusprosessi voi kestää peräti kuukauden. Jopa kaksi kolmasosaa laiskiaisen painosta voi muodostua mahalaukun sisällöstä. Lehdistä saatavan vähäisen energiamäärän laiskiaiset käyttävät taloudellisesti: niiden aineenvaihdunta on todella hidasta – alle puolet siitä, mitä tämän kokoluokan eläimillä tavallisesti on – ja ruumiinlämpö on vain 28–32 °C.

Laiskiaiset liikkuvat hitaasti, ja niillä on vain puolet siitä lihasmassasta, mitä muilla samanpainoisilla eläimillä on. Koska laiskiaiset eivät hitautensa takia pääse petoja pakoon, ne puolustautuvat voimakkailla kynsillään. Niiden erikoistuneet raajat ja kynnet antavat mahdollisuuden roikkua oksissa lähes ilman fyysistä rasitusta. Laiskiaiset syövät, nukkuvat ja jopa synnyttävät puussa. Ne laskeutuvat maahan vain noin kerran viikossa virtsaamaan ja ulostamaan.

Raajojen turkki on sopeutuma ylösalaiseen elämään, sillä karvat kasvavat raajojen yläosaa kohti, toisin kuin muilla nisäkkäillä. Lisäksi laiskiaisen turkissa elää symbioosissa kaksi levälajia. Levät antavat laiskiaiselle suojaväritystä ja mahdollisesti ylimääräistä ravintoa. Useat luonnossa elävät laiskiaiset näyttävätkin levän takia vihertäviltä.

Laiskiaisia on jäljellä kaksi heimoa: kolmivarvaslaiskiaiset ja kaksivarvaslaiskiaiset. Molempien heimojen edustajilla on kolme varvasta kummassakin takajalassa, mutta kaksivarvaslaiskiaisilla on vain kaksi sormea etujaloissa. Sukupuuttoon kuolleista laiskiaista mainitsemisen arvoinen on Megatherium, joka oli viime jääkauden aikaan elänyt ja maanpinnalla liikkunut lähes norsun kokoinen jättiläislaiskiainen.

Laiskiaiset ovat manaattien kanssa harvinainen poikkeus nisäkkäiden joukossa siinä, että niiden niskanikamien määrä voi vaihdella 5–9 välillä; kaikilla muilla nisäkkäillä nikamia on aina seitsemän. Yleensä nisäkkäillä eri nikamamäärä johtuu mutaatiosta, joka aiheuttaa myös syöpää. Laiskiaisten hitaan aineenvaihdunnan vuoksi syöpäriski ei kuitenkaan ole niille yhtä haitallinen.

Elossa olevat lajit

• Kolmivarvaslaiskiaiset (Bradypodidae)
  • Bradypus pygmaeus
  • Ruskeakaulalaiskiainen (Bradypus variegatus)
  • Harjalaiskiainen (Bradypus torquatus)
  • Kolmivarvaslaiskiainen (Bradypus tridactylus)
• Kaksivarvaslaiskiaiset (Megalonychidae)
  • Sierainlaiskiainen (Choloepus hoffmanni)
  • Kaksivarvaslaiskiainen (Choloepus didactylus)

Sukupuuttoon kuolleita laiskiaisia

Maalaiskiaiset, muun muassa

• Megalonyx
• Megatherium
• Mylodon
• Thalassocnus

Lähteet

• Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Folivora Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 20.12.2011. (englanniksi)