Laattasilta
Laattasilta on siltatyyppi, jossa sillan päällysrakenten kantava osa on vaakasuora, tasomainen, leveyteen verrattuna suhteellisen ohut rakenne[1]. Laattasiltoja käytetään lyhyillä jänneväleillä, esimerkiksi Tie- ja vesirakennushallituksen alkuaikoina 1920-luvulla vanhoja puusiltoja korvattiin teräsbetonisilla laattasilloilla, jotka voitiin rakentaa jopa vanhojen kivirakenteisten maatukien varaan[2]. TVH:n siltajaosto laati tyyppipiirustukset 1–5 metrin jännevälisille silloille, joista lyhyempiä käytettiin rumpujen rakentamisessa[2]. Nämä laattasillat olivat pitkäikäisiä ja kun tietä oli levennettävä, vanhaa siltaa ei tarvinnut purkaa vaan se jäi uuden leveämmän sillan osaksi[3].
1970-luvulla ilmestyneessä teoksessa Liikenne ja väylät on siltatyypin valintaa käsittelevässä kohdassa annettu teräsbetonisen laattasillan tyypilliseksi jänneväliksi yksiaukkoiselle sillalle 2–22 metriä ja jatkuvalle laattasillalle 6–28 metriä[4].
Lähteet
muokkaa- Aitta, Seppo (vast. toim.): Siltojemme historia. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6.