Laakerinlehti

mauste

Laakerinlehti on laakeripuun lehti, jota käytetään mausteena. Sitä käytetään perinteisesti liharuokien, patojen, keittojen ja liemien maustamiseen. Se on yksi perusosa maustekimpussa, bouquet garnissa. Immuniteettia kohottavana laakerilehteä on käytetty myös suolisto- ja virtsatieinfektioiden hoitoon.[1]

Tuoreita laakerinlehtiä.
Kuivattuja laakerinlehtiä.

Maustekäyttö

muokkaa

Ruokien maustamiseen riittää yleensä 1–2 kuivattua laakerinlehteä. Lehtiä voidaan käyttää myös tuoreena, mutta kuivattuna lehtien kitkeryys vähenee. Kypsistä ruoista laakerinlehdet poistetaan, eikä niitä pidä käyttää sellaisenaan sisäisesti, koska ne ovat suolistolle haitallisia raapiessaan suolenseinämiä. Hienoksi jauhettuna ruokaan tarkoitettuja laakerinlehtiä voi syödä turvallisesti, mutta maku on kokonaista lehteä paljon voimakkaampi. Laakerinlehti on etenkin ranskalaisen keittiön ainesosa. Kreikan Korfulla puolestaan laakerinlehtiä kääritään kuivatuista viikunoista tehtyjen maustettujen kakkusten ympärille.[1]

Laakerinlehdistä puristetaan myös öljyä, jota käytetään leivonnaisten, pikkelssien, säilykkeiden ja lihatuotteiden maustamiseen. Samaa öljyä käytetään myös hajusteteollisuudessa, esimerkiksi hammastahnoissa.[2]

Lääkekäyttö

muokkaa

Laakerinlehdet sisältävät paljon rautaa, fenoleja ja C-vitamiinia. Laakerin tiedetään lisäävän ruokahalua, poistavan ilmavaivoja ja edistävän kuukautisia. Pieninä määrinä lehdet ovat diureettisia, suurina määrinä niitä käytetään oksettavina aineina. Laakeri sisältää ainesosia, jotka estävät migreeniä ja erilaisia tulehduksia. Sitä käytetään myös yskän torjuntaan. Myös laakerin vaikutuksia erilaisten syöpien torjunnassa tutkitaan. Suurina määrinä laakeri on narkoottista.[3]

Käyttö hyönteiskarkotteena

muokkaa

Laakerinlehtiä voi käyttää jauhopusseissa karkottamaan tuhohyönteisiä. Sitä on käytetty myös koiden torjumiseen.[2]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Piippo, Sinikka: Elinvoimaa mausteista. Terveelliset maustekasvit ja niiden käyttö. 2. painos. Minervakustannus Oy, Helsinki 2012. ISBN 978-952-492-443-6.

Viitteet

muokkaa
  1. a b Piippo 2012, s. 158–159.
  2. a b Piippo 2012, s. 159.
  3. Piippo 2012, s. 157–158.