Kyhmysorsa

lintulaji

Kyhmysorsa (Sarkidiornis melanotos) on laajalle levinnyt sorsa. Lajin nimesi Thomas Pennant 1769.

Kyhmysorsa
Sarkidiornis melanotos1.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Sorsalinnut Anseriformes
Heimo: Sorsat Anatidae
Suku: Sarkidiornis
Laji: melanotos
Kaksiosainen nimi

Sarkidiornis melanotos
(Pennant, 1769)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kyhmysorsa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kyhmysorsa Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Linnun pituus on 56–76 cm, koiraan ollessa huomattavasti kookkaampi. Linnun pää, kaula ja alapuoli ovat valkoiset ja päässä on lisäksi tummia pilkkuja. Selkä on kiiltävän sinimusta. Koiraalla on lisäksi nokan päällä tumma perunamainen kyhmy. Nuoret linnut ovat ruskeansävyisiä.

Kyhmysorsa on sukunsa ainoa edustaja. Etelä-Amerikassa esiintyy alalaji sylvicola.

EsiintyminenMuokkaa

Lajin laaja levinneisyysalue kattaa pääosan Etelä-Amerikkaa, Saharan eteläpuolisen Afrikan, Madagaskar mukaan luettuna, sekä Intian ja Kaakkois-Aasian. Lajin esiintymialueen laajuus on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja sen arvioitu maailman populaation koko on 190 000–730 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen[1]. Lajia ei ole tavattu Suomessa.

ElinympäristöMuokkaa

Aukeiden maiden vesistöt: järvet yli 8 hehtaaria, joet, vetiset suot ja tulva-alueet. Ruokailevat myös pelloilla ja niityillä.

LisääntyminenMuokkaa

Koiraalla on usein 2 naarasta ja koiraat naaraineen lyöttäytyvät usein pesimäaikana yhteen muodostaen yhdyskuntia. Pesä on puunkolossa tai mahdollisesti rakennuksessa, usein myös maassa korkean kasvillisuuden kätkössä. Munamäärä on 5–15, joskus jopa 50, jolloin useat naaraat ovat munineet samaan pesään. Haudonta kestää noin kuukauden ja poikaset ovat lentokykyisiä noin 10 viikon iässä.

RavintoMuokkaa

Syö pääasiassa kasvikunnan tuotteita laiduntamalla tai matalassa vedessä polskuttamalla. Voi syödä myös vedessä eläviä pieniä selkärangattomia ja pikkukaloja.

LähteetMuokkaa

  • Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
  • Alderton, David & Barrett, Peter 2006: Birds of the World. – Southwater. Kiina.

ViitteetMuokkaa

  1. a b BirdLife International: Sarkidiornis melanotos IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.2.2015. (englanniksi)