Kuusi kirjaa pappeudesta

Pappeudesta (m.kreik. Περὶ ἱερωσύνης, Peri hierosynēs) eli Kuusi kirjaa pappeudesta (lat. De sacerdotio libri VI) on Johannes Khrysostomoksen 300-luvulla kirjoittama teos, joka käsittelee nimensä mukaisesti pappeutta. Teos on tunnetuin ja tärkein kirkkoisien kyseistä aihetta käsittelevä kirjoitus.[1][2]

Kuusi kirjaa
Pappeudesta
Περὶ ἱερωσύνης
Suomennoksen kansi.
Suomennoksen kansi.
Alkuperäisteos
Kirjailija Johannes Khrysostomos
Kieli muinaiskreikka
Genre teologia
Julkaistu n. 386–390
Suomennos
Suomentaja sisar Kristoduli (Helena Lampi)
Kustantaja Ortoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto
Julkaistu 1981
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 130
ISBN 951-9071-52-0
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

HistoriaMuokkaa

Johannes Khrysostomos eli ja kirjoitti 300-luvulla. Teos Pappeudesta on ajoitettu noin vuoteen 386–390. Tuolloin hän toimi itse jo piispana.[1] Teos on Gregorios Nazianzilaisen vastaavan teoksen ohella varhaisin pappeutta käsittelevä patristinen teos, ja se on myös saanut teologiaansa paljon vaikutteita Gregoriokselta.[3]

Teos liittyy Johanneksen elämänvaiheeseen, josta hän ei ollut erityisen ylpeä. Lähtökohtana oli se, että kirkollinen johto oli aiemmin halunnut vihkiä sekä Johanneksen että hänen ystävänsä Basileioksen piispoiksi. Johannes oli antanut Basileioksen ymmärtää, että he voisivat edetä yhdessä samaa tahtia tähän tehtävään, ja kannustanut ystäväänsä pappeuteen. Hän ei kuitenkaan seurannutkaan itse perässä, toisin sanoen petti ystävänsä. Teoksessaan Pappeudesta Johannes selittää valintojaan ja ajatuksiaan viran vaatimuksista. Toisaalta se oli kirjoitettu sen jälkeen, kun hän oli vihdoin kypsynyt itsekin ottamaan viran vastaan.[1][2] Teoksen ajoitus perustuu siihen, että Johannes sai piispanvihkimyksensä vuonna 386, ja varhaisin viittaus siihen on Hieronymukselta vuonna 390.[2]

Teos on ollut paljon käytetty, ja siitä on säilynyt nykyaikaan yli 30 käsikirjoitusta.[2]

SisältöMuokkaa

»Vaikka pappeus toteutetaan maan päällä, se kuuluu kuitenkin taivaalliseen arvojärjestykseen. Ja tämä on aivan oikein. Sillä ei näet ihminen, enkeli, arkkienkeli eikä mikään luotu voima ole pappeutta asettanut, vaan itse Lohduttaja on asettanut pappeuden järjestyksen ja saattanut ne, jotka vielä viipyvät lihassa, suorittamaan enkelien palvelutehtävää. Sen vuoksi papin tulee olla puhdas aivan kuin hän seisoisi taivaassa enkelvoimien keskellä.[4]»

Johanneksen teos on dialogimuotoon kirjoitettu vuoropuhelu. Se on jaettu kuuteen kirjaan ja myöhemmin 16 lukuun, jotka eivät käy täysin yksiin. Kirja käsittelee pappeuden virkaa, ja oikeammin ennen kaikkea piispanvirkaa. Dialogissa keskustelevat Johannes itse ja hänen ystävänsä Basileios. Johannes puolustelee ratkaisuaan pappeuden välttelystä, kun samalla kehottaa ystäväänsä ottamaan tehtävän vastaan. Johannes selittää, ettei oikeastaan kukaan ole kelvollinen piispan virkaan, mutta Kristus auttaa niitä, jotka tehtävään ryhtyvät. Tällaisena keskustelu kuvaa teoksen kirjoittamisajankohtaa varhaisempaa aikaa ja samalla Johanneksen ajattelun kehitystä ja hänen kypsymistään siihen, millä mielellä piispan virka voidaan ottaa vastaan.[1]

Johannes aloittaa selittämällä, että hän teki ”petoksensa” itse asiassa Basileioksen hyödyksi. Hän kertoo väistäneensä pappeuden, koska ei pitänyt itseään siihen kelvollisena: hänellä ei ollut pappeudesta kokemusta, ja hän oli viettänyt aikansa maallisten asioiden parissa. Hän kuvaa pappeuden munkkilaisuutta paljon suuremmaksi asiaksi ja suureksi kunniaksi, joka vaatii suurta uskollisuutta.[5] Papit ovat myös suurempia kuin kuninkaat, sillä nämä hallinnoivat maallisia asioita, mutta papit taivaallisia; ja suurempia kuin vanhemmat, sillä nämä synnyttävät ihmiset tähän elämään, mutta papit tulevaan elämään. Siksi pappien tulee olla enkeleitäkin puhtaampia, sillä pappien synnit voivat aiheuttaa suurta vahinkoa.[6]

Johannes korostaa, että pappeus on Pyhän Hengen perustama. Pappien tehtävänä on johdattaa ihmisiä Kristuksen yhteyteen ja pelastukseen, ja pelastus suorastaan riippuu heistä, koska he toimittavat kirkon sakramentit. Johannes kuvaa myös piispojen tehtävää opettajina ja paimenina, sekä näiden työssään kohtaamia monenlaisia vaikeuksia.[3][7]

»[P]apin tulee pitää sielunsa vapaana halusta tähän virkaan. Jos hän näet intohimoisesti haluaa tähän johtoasemaan, niin hänen siihen päästyään leimahtaa liekki hänen sisällään vielä voimakkaammaksi ja uhri joutuu entistä lujemmin intohimonsa valtaan. Silloin hän suvaitsee kaikenlaista pahaa saadakseen varmasti säilyttää virkansa.[8]»

Teoksen sisältö kirjoittain ja luvuittain on (suomennos noudattaa pelkästään lukujakoa):

Kirja I

1. Johanneksen petos
2. Basileioksen moitteet
3. Johanneksen puolustus

Kirja II

4. Pastoraalisen huolenpidon vaikeus
5. Pääasia on rakkaus
6. Johannes jatkaa puolustuspuhettaan (loppuosa kirjaa III)

Kirja III

7. Pappeuden kunnia
8. Pappina olemisen vaikeus
9. Pappeuden luonne ja kiusaukset
10. Velvollisuuksia ja ongelmia: yleneminen, lesket ja sairaat, neitseet, tuomitseminen, vieraileminen ja ekskommunikaatio

Kirja IV

11. Epäonnistumisen rangaistus
12. Sanan virka

Kirja V

13. Opettajan kiusaukset

Kirja VI

14. Puhtaus
15. Piispan ja munkin välinen suuri ero
16. Johanneksen puolustuspuheen loppu

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Johannes, Helsingin metropoliitta: ”Esipuhe”. Teoksessa Johannes Khrysostomos 1981, s. 5–6.
  2. a b c d Goodspeed, Edgar J.: Book Reviews: ΠΕΡΙ ΙΕΡΩΣΥΝΗΣ (De Sacerdotio) of St. John Chrysostom. J. Arbuthnot Nairn journals.uchicago.edu.
  3. a b Riml, Veronika, von Altrosenburg: Six Books on the Priesthood: Introduction Holy Trinity Orthodox School. Viitattu 24.04.2017.
  4. Johannes Khrysostomos: Pappeudesta 7, suomennos sisar Kristoduli.
  5. Johannes Khrysostomos: Pappeudesta 1-6.
  6. Johannes Khrysostomos: Pappeudesta 7-10.
  7. Johannes Khrysostomos: Pappeudesta 7–16.
  8. Johannes Khrysostomos: Pappeudesta 9, suomennos sisar Kristoduli.

KirjallisuuttaMuokkaa

SuomennosMuokkaa

  • Johannes Krysostomos: Kuusi kirjaa pappeudesta. Suomentanut Sisar Kristoduli (Helena Lampi). Ortoksisen kirjallisuuden, 1981. ISBN 951-9071-52-0.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksiaMuokkaa

  • St. John Chrysostom: On the Priesthood. Kääntäjä W. R. W. Stephens. CreateSpace Independent Publishing Platform, 2018. ISBN 1725810557.
  • St. John Chrysostom: De Sacerdotio of St. John Chrysostom. Toim. J. Arbuthnot Nairn. Uusintapainos. Cambridge Patristic Texts. Wipf and Stock Publishers, 2012. ISBN 162032671X.
  • St. Chrysostom: On the Priesthood. Teoksessa St. Chrysostom: On the Priesthood; Ascetic Treatises; Select Homilies and Letters; Homilies on the Statutes. New York: Christian Literature Publishing Co, 1886. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa