Kuuma jupiter
Kuuma jupiter on Jupiteria muistuttava, mutta tavallisesti useita kertoja Jupiteria massiivisempi kaasupitoinen eksoplaneetta, jonka kiertorata on hyvin lähellä planeettakunnan keskustähteä. Kuumalla jupiterilla on suuri vetypitoinen vaippa, joka on ulompana kaasua, sisempänä nestemäinen. Kuumalla jupiterilla ei ole kiinteää pintaa, mutta sen keskustassa on hyvin tiheä kivi-rautaydin.
Planeettatyyppinä kuumat jupiterit ovat ilmeisesti melko harvinaisia: tiettävästi vähemmällä kuin yhdellä prosentilla auringonkaltaisista lähitähdistä on seuralaisenaan kuuma jupiter.lähde? Kuumia jupitereita on kuitenkin helpompi havaita kuin pienempiä planeettoja, ja sen aiheuttaman tilastollisen vääristymän takia kuumat jupiterit vaikuttavat yleisiltä.[1]
Ensimmäinen kuuma jupiter havaittiin vuonna 1995.[1] Kuumia jupitereita ovat esimerkiksi 47 Ursae Majoris b, Ypsilon Andromedae b, 51 Pegasi b ja Tau Bootis b.
Kiertoradan etäisyys keskustähdestä ja sen vaikutus
muokkaa
Kuuma jupiter kiertää hyvin lähellä keskustähteään, 0,015–0,5 AU:n etäisyydellä siitä. Tyypillinen etäisyys on alle 0,15 AU:ta, mikä tarkoittaa vain muutaman vuorokauden mittaista kiertoaikaa. Pienen etäisyyden vuoksi kuumasta jupiterista haihtuu jatkuvasti kaasua avaruuteen, minkä seurauksena siitä saattaa aikanaan muodostua ktooninen planeetta. Haihtuva kaasu muistuttaa komeetan pyrstöä. Kuumien jupiterien radat ovat melko ympyrämäisiä, sillä tähden vuorovesivoimat pyöristävät lähellä kiertävien planeettojen radat nopeasti ympyröiksi.
Useiden kuumien jupiterien etäisyys emotähdestään on 0,02–0,07 AU, eli noin 1/50 Maan etäisyydestä Aurinkoon. Nämä planeetat ovat huomattavasti lähempänä tähteään kuin Merkuriuksen rata on Aurinkoa. Jos kuuman jupiterin etäisyys keskustähdestä on alle 0,06 AU, se vuorovesilukkiutuu eli kääntää aina saman puolen kohti keskustähteään. Alle 2,5 tähden säteen päässä eksoplaneetta hajoaa vetovoimien takia.
Jotkut kuumat jupiterit ovat hyvin kallellaan tähden pyörimisakseliin nähden toisin kuin Aurinkokuntamme planeetta, ja muutamat kuumat jupiterit liikkuvat taannehtivasti. Tämä on vaikeuttanut kuumien jupiterien alkuperän selvittämistä.
Tyypillisen kuuman jupiterin pilvien lämpötila on 1000–2000 K[1]. Kuuma jupiter laajenee lämpötilan vaikutuksesta, ja siksi jotkin kuumat jupiterit ovat jättiläisplaneetoiksikin säteeltään suuria. Matalissa lämpötiloissa planeetat eivät voi olla säteeltään juurikaan Jupiteria suurempia. Esimerkiksi Jupiteriin verrattuna massaltaan 10-kertainen planeetta puristuu kokoon niin, ettei kasva säteeltään juurikaan Jupiteria isommaksi.
Kuuman jupiterin havaitseminen
muokkaa
Kuuma jupiter ei näy lainkaan kaukoputkessa näkyvän valon alueella, koska tähden valo hukuttaa sen ja lisäksi tähden kuva leviää ja läikkyy maan pinnalta tehdyissä havainnoissa huomattavasti. Kuuma jupiter havaitaan tyypillisesti tähden spektriviivojen hienoisena huojumisena: ne siirtyvät tavallisilta kohdiltaan välillä punaiseen ja välillä siniseen päin Dopplerin ilmiön seurauksena. Ilmiön aiheuttaa tähden säteisnopeuden vaihtelu, kun tähti huojuu sitä kiertävän näkymättömän seuralaisen takia. Ennen tarkkojen echelle-spektrometrien aikaa kuumia jupitereita ei kyetty havaitsemaan.
Joitakin kuumia jupitereita on havaittu myös siten, että ne pimentävät aika ajoin osan keskustähdestä kulkiessaan tähden kiekon yli. Jupiterin luokkaa oleva planeetta himmentää keskustähtensä valoa ylikulussaan noin prosentin verran. Tämä himmeneminen on mahdollista havaita myös hyvätasoisella harrastelijalaitteistolla.lähde?
Joissain tapauksissa on havaittu suoraan kuuman jupiterin lähettämää infrapunasäteilyä. Tällöin keskustähti, jonka säteilymaksimi on näkyvän valon alueella, ei kykene peittämään planeetan infrapunasäteilyä, vaikka hukuttaakin sen lähettämän näkyvän valon. Näistä infrapunahavainnoista on päätelty muun muassa Osiris-planeetan haihduttavan kaasuaan pois kuin komeetan pyrstössä, ja erään toisen planeetan olevan päivän puolelta lämpimämpi kuin yön puolelta.
Kuuma jupiter on mahdoton havaita spektriluokkaa F7 varhaisemmaltaselvennä tähdeltä, koska nämä tähdet ovat hyvin aktiivisia ja niiden spektriviivat toisenlaisia kuin Auringon.
Kuuma jupiter ja planeettakuntien synty
muokkaaNykyisten planeettojen syntyteorioiden mukaan planeetat syntyvät tiivistymällä pölyä, jäätä, kiviä ja asteroidin kokoisia kappaleita sisältävistä esiplanetaarisista kiekoista, jotka kiertävät keskustähteään. Aurinkokunnan sisäosissa saattoi syntyä vain pieniä Maan tyyppisiä kiviplaneettoja. Tämän teorian mukaan kuuma jupiter ei voi syntyä lähellä keskustähteä, koska siellä tähden suuri kuumuus ja säteilypaine estää kaasuplaneetan synnyn.
Niinpä tutkijoiden mukaan kuuma jupiter syntyi esiplanetaarisen kiekon viileässä ulko-osassa suunnilleen Aurinkokunnan Jupiterin kohdalla jupiteria vastaavalla etäisyydellä 5 AU, tai ehkä lumirajan lähellä noin 3 AU etäisyydellä ja vaelsi kohti keskustähteään muun muassa planeettojen välisen painovoimavuorovaikutuksen, kaasukiekon kitkan ja kiekon osasten painovoiman takia. Se, ettei aurinkokunnassa tapahtunut vastaavaa migraatiota, johtui muun muassa aurinkokunnan synnyttäneen esiplanetaarisen kiekon erilaisista massasta, metallipitoisuudesta ja sitkaudesta. Aurinkokunnassa oli ulompana Jupiteria kevyempi Saturnus, joka pysäytti resonanssillaan Jupiterin vaelluksen lähelle Aurinkoa.[2][3]
Monet kuumat jupiterit kiertävät keskustähteään sen pyörimisakselia vastaan hyvin kaltevilla tai taannehtivilla radoilla, mikä ei tue teoriaa kuuman jupiterin vaelluksesta kertymäkiekossa.[4] Joistakin kuumista jupitereista puuttuu lisäksi teorian edellyttämä metaani.
Kuuman jupiterin vaikutus maankaltaisten planeettojen syntyyn
muokkaaAiemmin epäiltiin, että planeetan vaellus kohti keskustähteään hajottaa planeetan kulkutieltä esiplanetaarisen kiekon ja estää näin Maan tyyppisten elinkelpoisten planeettojen synnyn. Nykykäsityksen mukaan kuuma jupiter ei kuitenkaan estä Maan tyyppisten kiviplaneettojen syntyä,[5] koska vaeltaessaan lähelle keskustähteään kuuma jupiter sinkoaa liikkeellään ja vetovoimallaan planeettojen muodostumisainetta kiertoratansa ulkopuolelle,[6] myös Maata vastaavalle etäisyydelle. Kuuma jupiter sekoittelee esiplanetaarisen kiekon aihetta vaeltaessaan kohti keskustähteään. Lisäksi 60 % kiekon alkuperäisestä materiaalista säilyy planeetan kulkiessa matkallaan kohti keskustähteään.[7]
Kuuma jupiter estää kuitenkin Maan kaltaisen planeetan synnyn, jos se jää kyllin kauaksi keskustähdestään. Yli 0,5 AU:n päässä tähdestä oleva kuuma jupiter estää planeetan synnyn vetovoimallaan Maata vastaavalle etäisyydelle 1 AU.
Jos kuuma jupiter on yli 0,25 AU:n päässä keskustähdestään, tai jos lähempänä tähteään olevan jupiterin rata on soikea, se vähentää syntyvän Maan tyyppisen planeetan rautapitoisuutta. Niinpä elinkelpoisia planeettoja on varmimmin niillä tähdillä, joita kuuma jupiter kiertää ympyrämäisellä radalla alle 0,25 AU:n päässä. Maata vastaavan planeetan kiertoradan sisäpuolelle voi kuuman jupiterin planeettakunnassa syntyä asteroidivyöhykkeitä[8]
Jos Jupiteria vastaava planeetta on lähellä tähteään, Auringon asteroidivyöhykettä vastaavalle etäisyydelle saattaisi syntyä suuri planeetta, jossa on alkuaineiden radioaktiivisen hajoamisen aiheuttaman lämmön takia vettä.
Suuret planeetat lähellä keskustähteään saattavat häiritä Maata vastaavalla etäisyydellä olevien planettojen ratoja ja singota ne pois elokelpoiselta vyöhykkeeltä.
Kuuman jupiterin väitetään muuttavan keskustähtensä magneettista aktiivisuutta eli auringonpilkkuja.
Kuumien jupitereiden ulkopuolella kiertävien "maapallojen" on epäilty olevan kuivia. Eräiden teorioiden mukaan Maa sai vetensä aurinkokunnan syntyvaiheessa planeettaamme törmänneistä komeetoista. Komeetat suisti törmäämään Maahan Jupiter, joka suurella vetovoimallaan vieläkin häiritsee monen komeetan rataa. Osa tutkijoista uskoo tämän merkitsevän sitä, että Jupiterin kaltaisen jättiläisen tulee olla Jupiterin etäisyydellä Auringosta, jotta Maan kaltainen planeetta saa komeetoista tarvitsemansa veden.[9]
Joidenkin tutkimusten mukaan tähdillä, joita kiertää kuuma jupiter, on monesti kuuman jupiterin kiertoradan sisäpuolella suuria "kuumia maapalloja"[10] ja ulkopuolella vetisiä, elämälle sopivia planeettoja.[11][12] Kuuman jupiterin "maapallot" saattavat olla "vesimaailmoja", joilla on koko planeetan peittävä suuri valtameri ja joiden rautapitoisuus on pieni.[13] Rautapitoisuudella saattaa olla vaikutusta planeetan magneettikenttään ja ilmakehään.
Muunlaisia eksoplaneettoja
muokkaaKuuma neptunus on kuumaa jupiteria pienempi planeetta, jollainen on kuumaa jupiteria vaikeampi havaita. Sen massa on noin 10–100 Maan massaa. Kylmä jupiter on eksoplanetta, joka muistuttaa Jupiteria ja on massaltaan noin 0,3–13 kertaa jupiterin massaa. Eksentrinen jupiter on Jupiterin kokoluokkaa oleva planeetta, joka kiertää keskustähteään hyvin soikealla radalla. Vain harva kuuma jupiter on samalla eksentrinen jupiter.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c Harrington, Joe & Hansen, Brad: Frequently Asked Questions UCLA Astronomy & Astrophysics. Viitattu 4.2.2012.
- ↑ John Loeffler: Why Didn't Jupiter Become a Hot Jupiter? interestingengineering.com. 25.3.2019. Viitattu 10.1.2023. (englanti)
- ↑ © Future Publishing Limited Quay House, The Ambury, Bath BA1 1UA All rights reserved Engl, Wales company registration number 2008885: Are there still pieces of the Mir space station in orbit around Earth? | Space Facts – Astronomy, the Solar System & Outer Space | All About Space Magazine www.spaceanswers.com. Viitattu 10.1.2023. (englanti)
- ↑ Tähdet ja avaruus 2010
- ↑ 'Hot Jupiter' Systems may Harbor Earth-like Planets PHYS.org. 19.9.2006. Viitattu 27.10.2018.
- ↑ Earth-like planets may be more common than once thought PHYS.org. 7.9.2006. Viitattu 27.10.2018.
- ↑ Fogg, Martyn J. & Nelson, Richard P.: On the formation of terrestrial planets in hot-Jupiter systems. Astronomy and Astrophysics, 2007, 461. vsk, nro 3, s. 1195–1208. doi:10.1051/0004-6361:20066171 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.10.2018.
- ↑ Raymond, Sean & Quinn, Thomas & Lunine, Jonathan: Can Habitable Planets co-exist with 'Hot Jupiters'? Abstract. 1.12.2004. Arkistoitu 25.7.2009. Viitattu 27.10.2018.
- ↑ Villard, Ray: Living (or Not) With a Hot Jupiter Discovery News. 12.6.2010. Arkistoitu 29.12.2011. Viitattu 27.10.2018.
- ↑ Gilster, Paul : Habitable Worlds and Hot Jupiters Centauri dreams . 21.4.2008 . Viitattu 27.10.2018.
- ↑ Raymond, Sean N. & Mandell, Avi M. & Sigurdsson, Steinn: Exotic Earths: Forming Habitable Worlds with Giant Planet Migration. Science, 2006, 313. vsk, nro 5792, s. 1413–1416. doi:10.1126/science.1130461 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.10.2018.
- ↑ Raymond, Sean N. & Mandell, Avi M. & Sigurdsson, Steinn: Exotic Earths: Forming Habitable Worlds with Giant Planet Migration. (Luettavissa oleva pdf) Science, 2006, 313. vsk, nro 5792, s. 1413–1416. doi:10.1126/science.1130461 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.10.2018.
- ↑ Gilster, Paul: Water Worlds in Known Planetary Systems Centauri dreams. 7.9.2006. Viitattu 27.10.2018.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Berry, Dana: Hot Jupiter NASA Kepler Mission. Viitattu 27.10.2018.
- Starr, Michelle: Astronomers Just Found a 'Hot Jupiter' So Dark, It Absorbs Nearly 99% of Light Space. 23.4.2018. Viitattu 27.10.2018.
- Wall, Mike: Why Huge 'Hot Jupiter' Alien Planets Are So Puffy SPACE.com. 28.11.2017. Viitattu 27.10.2018.
- Choi, Charles Q.: Mystery of 'Hot Jupiter' Planets' Crazy Orbits May Be Solved space.com. 11.9.2014. Viitattu 27.10.2018.
- Kohler, Susanna: Why Are Hot Jupiters So Lonely? Aasnova.org. 6.10.2017. Viitattu 27.10.2018.
