Kulttuurimaantiede
Kulttuurimaantiede (myös kulttuurinen maantiede) on ihmismaantieteen osa-alue, jossa tutkitaan ihmiskunnan kulttuuria maantieteellisestä näkökulmasta. Tämän lisäksi se tarkastelee myös uskontoja ja kieliä.[1]
Ennen suomen kielessä kulttuurimaantieteellä tarkoitettiin ihmismaantiedettä (engl. Human geography).[2][3] Käsitteen vanhempi merkitys oli peräisin ruotsin kielestä, jossa ihmismaantieteestä käytetään edelleen nimeä kulturgeografi. Ennen merkityksen muutosta maantieteellistä kulttuurintutkimusta kutsuttiin kulttuuriseksi maantieteeksi (vertaa engl. cultural geography).
Historia muokkaa
Ihmisasutuksen leviämisessä tapahtui merkittävä laajeneminen pohjoiseen viimeisen jääkauden lopussa ja sen jälkeen, kun ihmisasutus levisi uusille alueille Eurooppaan, Siperiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Toinen Merkittävä käänne asutushistoriassa oli Kansainvaellusaika, jonka myötä Eurooppaan saapui uusia kansoja. Näitä uusia kansoja olivat länsigootit, itägootit, anglit ja saksit. Myös uskontojen leviäminen uusille alueille on vaikuttanut kansojen levittäytymiseen uusille alueille, kuten islamin leviäminen 600-luvulla jkr. Uusien kulttuurien leviäminen uusille alueille on joskus saanut alkunsa löytöretkien vaikutuksesta.[4] Kaupunkikulttuuri levisi Keskiajalle saakka markkinapaikkojen myötä.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Yleiskatsaus kulttuurimaantieteeseen Greelane. Viitattu 5.2.2024. [vanhentunut linkki]
- ↑ Häkli, Jouni: Meta hodos. Johdatus ihmismaantieteeseen. Tampere: Vastapaino, 1999. ISBN 951-768-050-3.
- ↑ Paasi, Anssi: Suomalainen ihmismaantiede ja maantieteen neljäs tehtävä. Terra, 2005, 117. vsk, nro 1, s. 1-2.
- ↑ Seppo Zettenberrg: Maailman historian pikkujättiläinen, s. 32, 274, 408-423. WSOY, 2006. ISBN 951-0-30202-9.
- ↑ Wim Blockmans: Eurooppa, Kaupunkien elämää, s. 10. Suomentanut Raija Mattila. WSOY, 1994. ISBN 051-0-19178-7.