Kullervo Killinen

Paolo Kullervo Killinen (15. maaliskuuta 1912 Rooma, Italia18. helmikuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen valtiotieteilijä, kommodori ja valtiotieteen tohtori. Hän toimi merivoimien palveluksessa vuosina 1934–1960. Sen jälkeen hän siirtyi Suomen Tietotoimiston toimitusjohtajaksi. Hän oli perehtynyt erityisesti kansainväliseen politiikkaan. Ulkopoliittinen Instituutti myöntää hänen muistokseen perustetun Kullervo Killinen -palkinnon merkittävälle tutkijalle, joka osallistuu aktiivisesti kansainvälistä politiikkaa koskevaan keskusteluun ja jonka ajatukset ansaitsevat huomiota Suomessa.[2] Ensimmäisenä sen sai brittiläinen historioitsija Timothy Garton Ash vuonna 2006.[3]

Kullervo Killinen
Henkilötiedot
Muut nimet Paolo Kullervo Killinen
Syntynyt15. maaliskuuta 1912
Rooma, Italia
Kuollut18. helmikuuta 1994 (81 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus  Suomi
Sotilashenkilö
Palvelusvuodet 1932–1960
Sotilasarvo kommodori
Kunniamerkit VR2 sot.ansioista rauhan aikana
VR3 tammenlehvien kera
Sotilasansiomitali
2.lk Rautaristi
Saks. Kotkan ansioritarikunnan 3.lk risti
Ruotsin Miekkaritarikunnan komentajamerkki
Pyhän Konstantinus Suuren ritarikunnan suurristi
Aleksandrian patriarkaatin Ansioritarikunnan suurupseeri
Pyhän Dionysioksen ritarikunnan suurupseeri
Pyhän Markuksen ritarikunnan komentajamerkki
Apostolisen istuimen vartija [1]
Ylennykset aliluutnantti (1934)
luutnantti (1936)
kapteeniluutnantti (1941)
komentajakapteeni (1944)
komentaja (1955)

Killinen toimi puheenjohtajana lukuisissa yhdistyksissä ja järjestöissä, esimerkiksi Meriupseeriyhdistys, Saaristomeren kadettipiiri, Valtiotieteellinen yhdistys, Laivaston kilta, Suomi Merellä -säätiö, Purjelaivasäätiö, Suomenlahden Nuorisopurjelaivat Oy, Jertec Oy, Pyhän Konstantinus Suuren ritarikunnan kv. neuvosto, sekä lukuisat maanpuolustuskillat.[1]

Killinen sai urallaan muun muassa Puolustusvoimain hopeisen ja kultaisen ansiomitalin, Laivaston Killan kultaisen ansiomerkin, SVUL:n kultaisen ansiomerkin, Meriupseeriyhdistyksen kultaisen ansiomerkin. Hänet nimitettiin myös Teksasin laivaston kunnia-amiraaliksi.

Kullervo Killisen vanhemmat olivat arkkitehti Väinämö Killinen ja Aino Ester Immonen.[4]

TeoksiaMuokkaa

  • Demokratia ja totaalinen sota, tutkimus poliittis-sotilaallisen sodanjohdon teoriasta, järjestelystä ja toiminnasta, 1956
  • Kannella kun fregatin, 1991
  • Kansainvälinen politiikka 1–2,
  • Kansallinen etu ja kansainvälinen kehitys, 1967
  • Laivat puuta, miehet rautaa moottoritorpedoveneiden taistelut Suomenlahdella 1941–1944, Orvo Peuranheimo, Jouko Pirhonen, Kullervo Killinen, 1956
  • Maailman tapahtumat (toim.) 1964, 1965, 1966, 1967
  • Miekka tuppeen poliittisen ja sotilaallisen johdon dualismi Suomen sodissa 1939–1944, 1983
  • Pääsihteerikilpa, putosiko Max Jakobson – vai putosiko Suomi?, 1973
  • Puolueettomuuden miekka suomen puolustuskysymyksen tarkastelua, 1964
  • Sprengtportenin linja, Suomen turvallisuuspolitiikan alkuvaiheita, 1988
  • Suomen tie sotaan 1940–41, 1975
  • Tasavallan kulissimiehenä, 1974
  • Tie kansainväliseen turvallisuuteen liitteenä katsaus nykyiseen turvallisuustutkimukseen, 1965

LähteetMuokkaa

  1. a b Kadettiupseerit 1920-1985, s. 321. Kadettikunta r.y., 1985. ISBN 951-99690-4-7.
  2. UPI
  3. YLE
  4. Kuka kukin on 1978 : Kullervo Killinen

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.