Kristinusko Pennsylvaniassa
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Vuoden 2014 väestötutkimuksen mukaan kristinusko on Pennsylvanian suurin uskonto. 73 prosenttia Pennsylvanian väestöstä kuuluu kristillisiin kirkkoihin.[1]
Tunnustuskunnat
muokkaaVäestötutkimuksen mukaan suurin kristinuskon suuntaus on protestantismi: evankelista protestantismia tunnustaa 19 prosenttia väestöstä. Päälinjan protestantismia tunnustaa 23 prosenttia väestöstä. Mustaan kirkkoon kuuluu5 prosenttia väestöstä.[1]
Katoliseen kirkkoon kuuluu 24 prosenttia väestöstä.[1]
Yhdysvalloissa kristillisiin kirkkoihin lasketaan kuuluvaksi myös mormonit ja Jehovan todistajat. Molempiin liikkeisiin kuuluu noin prosentti väestöstä.[1]
Historia
muokkaaSiirtokunta-aika (1682–1789)
muokkaaKveekari William Penn sai Kaarle II:lta luvan siirtokunnan perustamiseen ja uskonnonvapausperiaatteiden soveltamiseen Pennsylvaniassa. Penn hankki siirtolaisia Ludvig XIV:n uskonvainojen koettelmilta Reinin ranta-alueilta. Pennsylvaniaan muutti mennoniittoja ja baptisteja, jotka olivat eläneet maan alla uskonpuhdistuksen ajasta lähtien. Myös Pfalzin ja Sveitsin reformoituja sekä Ranskan hugenotteja siirtyi Pennsylvanian uskonvapauden suojaan. Siirtokunnan perustuslain mukaan valtion perusta on uskonnollinen, ja se on syntynyt sopimuksesta. Jokaiselle ihmisille myönnettin uskon- ja jumlalanpalvelusvapaus. Kristityn vapautta ei kuitenkaan tullut käyttää hillittömään elämään tai kevytmielisiin puheisiin uskonnosta.[2]
Vihamielisyys englantilaisten siirtomaiden ja katolisten Ranskan ja Espanjan siirtokuntien välillä kärjistyi 1600-luvun puolivälissä. Pennsylvaniassa tilanne pysyi kuitenkin melko rauhallisena, sillä alueella eli vain pieni määrä katolisia.[3]
Saksan luterilaisia saapui Pennsylvaniaan erityisesti vuosina 1735–1745. Vuonna 1750 heitä oli 40 000. Luterilaisten hurskaudentyyppi oli pietistinen ja seurakuntakokouksen mutona konventikkeli. Vuonna 1741 Nikolaus Ludwig von Zinzendorf oli saapunut Pennsylvaniaan ja yritti ekumeenisen kirkkonäkemyksensä mukaisesti yhdistää saksalaisten refromoidut, hernnhutilaiset ja luterilaiset seurakunnat yhdeksi kirkoksi Philadelphiassa. Yritys epäonnistui, mutta hallelaisen pietismin johtajat saivat siitä ratkaisevan herätteen suojella luterilaisten pietistien perimää hurskaudenmuotoa.[4]
Lähteet
muokkaa- Christensen, Torben & Göransson, Sven: Kirkkohistoria 2. Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen. Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4.
- Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7.