Kristina Söderbaum

Beata Margareta Kristina Söderbaum (5. syyskuuta 1912 Tukholma12. helmikuuta 2001 Hitzacker, Saksa[1]) oli ruotsalainen elokuvanäyttelijä, joka teki suurimman osan elämäntyöstään Saksassa.

Kristina Söderbaum 1937.

Söderbaum sai vuonna 1936 ensimmäisen ison filmiroolinsa UFA-yhtiössä ohjaaja Erich Waschneckin Onkel Bräsig, joskin hän oli esiintynyt tätä ennen ruotsalaisessa lyhytfilmissä. Muutamaa vuotta myöhemmin hän aloitti yhteistyön tulevan aviomiehensä, ohjaaja Veit Harlanin kanssa. Näin syntyivät muun muassa elokuvat Kadonneet jäljet (Verwehte Spuren 1938), Suuri kuningas (Der grosse König, 1942), Kolberg (1944), Immensee (1942/43) sekä natsipropagandan läpitunkema Vallanhimo (Jud Süss, 1940). Historiallisessa filmissä Das unsterbliche Herz (1939) kuvataan taskukellon kehittäjää Paul Henleiniä.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen aviopari Harlania kiellettiin jatkamasta elokuvauraansa. Siitä vapauduttuaan he tekivät viimeisen filminsä Unohtumaton rakastettu (Unsterbliche Geliebte, 1951). Söderbaumin näyttelijänura kuitenkin jatkui. Esiintyipä hän myös televisiosarja Vuoristolääkärin yhdessä jaksossa vuonna 1993.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Kristina Söderbaum. Web Archive (Murnau Stiftung). Viitattu 18.4.2018.(saksaksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.