Kriittinen eläintutkimus

Kriittinen eläintutkimus (engl. critical animal studies, CAS) on ihmistieteellisen eläintutkimuksen haara. Se nimensä mukaisesti omaksuu kriittisen lähestymistavan eläintutkimukseen, ja kyseenalaistaa vallitsevia ja historiallisesti muodostuneita ihmisen ja muiden eläinten suhteita. Kriittinen eläintutkimus on monitieteellinen ja monialaisen lähestymistavan omaksuva akateeminen tutkimussuuntaus, johon liittyy läheisesti tietynlainen aktivismin ja poliittisuuden oletus sekä eläinten sortamisen ja alistamisen vastustaminen.

Historia ja nykyhetki

Kriittisen eläintutkimuksen historia liittyy erottamattomalla tavalla erilaisiin sortoa vastustaviin abolitionistisiin liikkeisiin, kuten feministiseen ja rasisimia vastustaviin, sekä ymmärrettävästi myös eläinten oikeuksia ajaviin liikkeisiin. Konkreettisempi alkusysäys kriittisen eläintutkimuksen synnylle on filosofi Peter Singerin vuonna 1975 julkaisema teos Animal Liberation, joka on eläineettisiä ja moraalisia arvoja edustavan tieteellisen tutkimuksen pioneeriteos, ja edelleen hyvin ajankohtainen. Teos suomennettiin vasta vuonna 1990 nimellä Oikeutta eläimille: Eläinten vapautuksen filosofiaa.

Termi kriittinen eläintutkimus (Critical Animal Studies) alettiin käyttää 2010-luvulla, jolloin syntyi myös ensimmäinen kriittiselle eläintutkimukselle omistautunut yhdistys, jonka sai nimekseen vuonna 2006 The Institute for Critical Animal Studies (ICAS). Eräs alusta asti kriittisen eläintutkimuksen kehityksessä vaikuttanut henkilö on Anthony J. Nocella II. (http://www.criticalanimalstudies.org/about/; Defining critical animal studies 2014: Introduction)

”Kriittisyys” tutkimussuuntauksen nimessä juontaa kriittiseen teoriaan, jolla tarkoitetaan monitieteistä yhteiskunnallisten ja kulttuuristen aiheiden tutkimusta kriittistä tutkimusotetta käyttäen. Kuten Paul Waldeu kirjoittaa teoksessaan Animal Studies: An Introduction (2013), termi kriittisyys ei ole ongelmaton tai itsestään selvä. Sillä on monia merkityksiä, kuten kritiikin antaminen tai asian tärkeys. Ihmistieteellisessä eläintutkimuksessa kriittisyydellä tarkoitetaan ihmisten ja muiden eläinten välisten suhteiden ongelmallisuuksien etualaistamista ja vallitsevien ihmiskeskeisten kulttuuristen ja sosiaalisten arvojen ja käytänteiden kyseenalaistamista.

Vaikka kriittinen eläintutkimus on kansainvälisestikin melko tuore tieteenala, niin Suomessa se on oikeastaan vasta viime vuosina tullut tunnetummaksi ja järjestäytynyt. Niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin kyseessä on voimallisesti kasvava ja kehittyvä tieteenala, jonka yksi vahvuus on sen sovellettavuus moniin eri tieteenaloihin, kuten sosiologiaan, pedagogiikkaan, kirjallisuudentutkimukseen, yhteiskuntatieteisiin ja niin edelleen.

Pääperiaatteet ja tieteelliset tavoitteet

Keskeinen pääperiaate kriittisessä eläintutkimuksessa on intersektionaalisuus, eli tietoisuus siitä kuinka erilaiset sorron muodot kietoutuvat toisiinsa erottamattomalla tavalla. Esimerkiksi naisten ja eläinten alistaminen, ympäristön kestämätön hyväksikäyttö, ja rotuun perustuva syrjintä, sekä muut vastaavat sorron ja syrjinnän muodot pohjautuvat kaikki samankaltaisille rakenteellisille ja ideologisille perusteille. Intekrsektionaalisuuden logiikan mukaisesti ymmärtääkseen jotakin tiettyä sorron muotoa ja puuttuakseen siihen, on otettava muutkin sorron muodot huomioon. (Esim. (Defining critical animal studies 2014: Introduction.)

Toinen keskeinen pääperiaate on aktivismi, eli kriittisen eläintutkimuksen edustaja on tavalla tai toisella ajamassa eläinten aseman kohentamista. Tällöin kriittinen eläintutkimus on aina myös poliittista.

Kolmas pääperiaate on monitieteisyys.

Tieteellinen ja yhteiskunnallinen toiminta

Suomessa perustettiin vuonna 2017 Kriittisen eläintutkimuksen verkosto. Verkosto koostuu eri alojen tutkijoista, jotka tekevät kriittistä eläintutkimusta ja ovat kiinnostuneita eläinten oikeuksista ja eläinoikeusajattelun arvoista.

Kansainvälinen kriittisen eläintutkimuksen instituutti, The Institute for Critical Animal Studies (ICAS) perustettiin vuonna 2001. On olemassa myös muita kriittisen eläintutukimuksen järjestöjä, kuten eurooppalainen kriittisen eläintutkimuksen seura, European Association for Critical Animal Studies (EACAS). Vuosittain järjestetään myös kriittisen eläintutkimuksen konferensseja.

Keskeisiä tutkijoita kriittisen eläintutkimuksen alalla ovat esimerkiksi Anthony J. Nocella II, Richard Twine, Elisa Aaltola, Salla Tuomivaara. Suomessa esimerkiksi Lotta Luhtala tekee kirjallisuudentutkimuksen alalla kriittistä eläintutkimusta.

Lähteet

• Kriittisen eläintutkimuksen verkosto: http://www.elaimiksi.fi/
• The Institute for Critical Animal Studies (ICAS): http://www.criticalanimalstudies.org/
• European Association for Critical Animal Studies (EACAS): http://www.eacas.eu/
• Peter Singer (1975): Animal Liberation
• Defining critical animal studies (2014)
• Paul Waldeu (2013): Animal Studies: An Introduction