Kreikanmonni
Kreikanmonni[3] (Silurus aristotelis) on monnien (Siluridae) heimoon kuuluva kalalaji. Sen tieteellinen lajinimi aristotelis on annettu Aristoteleen mukaan.
| Kreikanmonni | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
| Heimo: | Monnit Siluridae |
| Suku: | Silurus |
| Laji: | aristotelis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Kreikanmonnin pituus on tavallisesti 22,7 senttimetrin luokkaa ja voi maksimissaan olla 46 senttimetrin luokkaa.[2] Sillä on peräevässään 66-75½ ruotoa. Leuassaan kreikanmonnilla on yksi viiksipari.[4]
Kreikanmonni elää kotoperäisenä Kreikassa Achelóos-joen valuma-alueella eli Trichonída-, Lysimachía-, Ozerós- ja Amvrakía-järvissä. Sitä siirtoistutettiin 1950-luvulla Pamvótida-järveen, 1980-luvulla Vólvi-järveen ja myöhemmin myös Ylíki-järveen. Vólvi-järvessä se muodosti ensin vahvan kannan, joka alkoi kilpailla järvessä alkuperäisenä elävän monnin kanssa, ja onnistui jopa ajamaan monnin siellä paikallisesti sukupuuttoon, mutta on sittemmin lajina itsekin hävinnyt Vólvista, kun taas siirto Pamvótida-järveen onnistui ja lajilla on nykyisin siellä elinkykyinen populaatio. Achelóos-joen valuma-alueen järvissä laji esiintyi alun perin runsaana, mutta liikakalastuksen ja veden saastumisen takia se on nykyisin niissä vähälukuinen.[1][5][6]
Kreikanmonnin lisääntymisaika on huhti-heinäkuussa. Munat kudetaan 2–3 metrin syvyyteen. Se lisääntyy pareissa ja koiras syleilee naarasta lisääntymisen aikana. Lajin ”pesä” voi olla joko kasvimateriaaleista kyhätty pesä, matala kuoppa tai vain sen puhdistama alue vedenpohjaa. Koiras tekee pesän ja puolustaa pesän aluetta ja munia niiden noin viisi päivän kuluttua tapahtuvaan kuoriutumiseen saakka. Laji saavuttaa sukukypsyyden 2–3 vuoden ikäisenä. Kreikanmonnin ravintoa ovat pääasiassa kalat, mutta se syö myös äyriäisiä, kotiloita, hyönteisiä, sammakkoeläimiä sekä vesikäärmeitä.[4]
Lähteet
muokkaa- Taksonomian lähde alaheimon sukuun asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 219. (Fifth edition) Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 23.1.2021). (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Ford, M.: Silurus aristotelis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.10.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Silurus aristotelis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 32. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
- ↑ a b Kottelat, Maurice & Freyhof, Jörg: Handbook of European Freshwater Fishes. Publications Kottelat. (englanniksi)
- ↑ Leonardos, I. D.,; Tsikliras, A. C.; Batzakas, I.; Ntakis, Liousia, V.: Life-history characteristics of the endangered Aristotles catfish (Silurus aristotelis Garman, 1890), Lake Pamvotis, north-western Greece. Journal of Applied Ichthyology, 2009. (englanniksi)
- ↑ Barbieri, Roberta; Zogaris, Stamatis; Kalogianni, Eleni; Stoumboudi, Maria Th.; Chatzinikolaou, Yorgos; Giakoumi, Sofia; Kapakos, Yiannis; Kommatas, Dimitris; Koutsikos, Nicholas; Tachos, Vassilis; Vardakas, Leonidas; Economou, Alcibiades N.: Freshwater fishes and lampreys of Greece: An annotated checklist. Hellenic Centre for Marine, 2015. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.1.2021). (englanniksi)