Kotivävy

Kotivävy on vaimonsa kotitilalla asuvaa miestä tarkoittava sukulaisuussuhteen nimitys, vävyn eli tyttären miehen erikoistapaus.[1] Kotivävy asettuu tavallisesti asumaan ja hoitamaan vaimonsa kotitaloa tai -tilaa. Näin käsite liittyy etenkin maatalousyhteiskuntaan suurperheineen tyypillisemmin kuin kaupunkimaisen elämäntavan ydinperheisiin. Kotivävyn saaminen taloon oli tärkeää, jos talon omista pojista ei ollut saatavissa uutta isäntää.[2]

Nykyään kotivävyn käsitettä käytetään esimerkiksi sukututkimuksessa. Kotivävyä tarkoittava suomenruotsin sana on hemmåg.[3] Sukukirjassa kotivävyn asema todetaan esim. seuraavasti: "asuivat ...ssa [talon nimi], minne Pekka oli tullut ...lle [vaimon suku] kotivävyksi".[4]

Kirkonkirjoihiin kotivävy, kuten taloon tuleva miniäkin, voitiin ainakin Pohjanmaalla kirjata talon nimellä vielä 1900-luvun alkupuolella.[5]

Kotivävyn sosiaalinen asema voi olla mutkikas, koska hänen on elettävä samanaikaisesti oman puolisonsa että appivanhempien läheisessä vaikutuspiirissä ja kohdattava ristiriitoja eri rooliensa välillä. Novellissaan eli lastussaan "Lahjoitus" Juhani Aho pohtii ulkopuolisen silmin kotivävyn merkitystä talon tyttären näkökulmasta: tyttären muotokuvaa luonnosteleva taiteilija olettaa, että talon tyttärestä tilataan kuva lahjaksi tulevalle aviomiehelle, mutta nimenomaan korostamaan tyttären halua juurtua kotitilalle. Tähän asetelmaan rakastetun jääminen kotivävyksi muodostaa novellin kertojaminän mielestä onnellisen ratkaisun. [6]

LähteetMuokkaa

  • Aho, Juhani: ”Lahjoitus”, Lastuja. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1917.
  • Kaivola, Terttu (toim.): ”Kotivävy”, Kahden kauppa, s. 181. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995.
  • Nykysuomen sanakirja, osa 2: J–K, 14. painos WSOY, Juva 1996
  • Oksanen, Reetta: ”Se nimen määrää kenen lapsi on”: sukujen etunimistä ja nimeämismalleista Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun. Suomen historian pro gradu -tutkielma. R. Oksanen, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.2.2014).

ViitteetMuokkaa

  1. Nykysuomen sanakirja osa 2, hakusana kotivävy
  2. Kaivola, Terttu (toim.): ”Kotivävy”, Kahden kauppa, s. 181. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995.
  3. Hem Svenska Akademiens ordbok. Viitattu 6.2.2014.
  4. Paikkala, Jarmo: Kämäräisten suku II: Kämäräiset Savossa, Karjalassa, Kainuussa ja Koillismaalla, s. 240. Kämäräisten sukuseura, 2000. ISBN 952-91-2540-2.
  5. Oksanen, Reetta: ”Se nimen määrää kenen lapsi on”: sukujen etunimistä ja nimeämismalleista Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun. Suomen historian pro gradu -tutkielma. R. Oksanen, 2007. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.2.2014). (suomeksi)
  6. Aho, Juhani: ”Lahjoitus”, Lastuja, s. 258-259. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1917.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Voionmaa, Väinö: Suomen karjalaisen heimon historia. WSOY, 1969.
  • Waris, Elina: Yksissä leivissä – ruokolahtelainen perhelaitos ja yhteisöllinen toiminta 1750–1850. Suomen historiallinen seura, 1999.