Korpi-imarre

putkilokasvilaji

Korpi-imarre (Phegopteris connectilis, syn. P. polypodioides, Thelypteris phegopteris, Lastrea phegopteris, Dryopteris phegopteris) on pienehkö saniainen, joka muodostaa kosteisiin paikkoihin yhtenäisiä kasvustoja. Lajia tavataan laajalti Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Korpi-imarre on yleinen myös Suomessa.

Korpi-imarre
Phegopteris connectilis AT.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Sysi-imarrekasvit Thelypteridaceae
Suku: Palleimarteet Phegopteris
Laji: connectilis
Kaksiosainen nimi

Phegopteris connectilis
(Michx.) Watt

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Korpi-imarre Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Korpi-imarre Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Korpi-imarre C.A.M. Lindmanin teoksessa Bilder ur Nordens Flora (1917–1926).
 
Korpi-imarre.

Korpi-imarteen maavarsi on vaakasuora, pitkä ja nysty- tai karvasuomuinen. Lehdet kasvavat yksittäin. Lehden ruoti on 10–50 cm pitkä, eli 1–2 kertaa lehden lavan pituinen. Lehden kolmiomaisen puikea lapa on viisto tai melkein vaakasuora, tyvestä parilehdykkäinen mutta muuten pariosainen. Lehdykät ovat tasasoukkia, pariliuskaisia, ehyt- tai hammaslaitaisia ja alta karvaisia. Alin lehdykkäpari on tavallisesti hieman erillään ylemmistä, lehdykät ovat kääntyneet "viiksimäisesti" taaksepäin. Lehtilavan alla olevat itiöpesäkeryhmät ovat katesuomuttomia. Suomessa korpi-imarteen itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[1][2]

LevinneisyysMuokkaa

Korpi-imarre kasvaa koko Euroopassa Pyreneiltä itään mantereen eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Venäjän havumetsävyöhykkeen Siperiaan, Kiinaan ja Japaniin asti. Pohjois-Amerikan mantereella lajia tavataan Alaskassa, sekä Yhdysvaltain ja Kanadan itä- ja länsiosissa.[3] Suomessa korpi-imarre on yleinen koko maassa. Runsaslukuisin laji on Keski- ja Itä-Suomessa.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Korpi-imarre kasvaa rehevissä, kosteissa paikoissa kuten puronvarsikorvissa, ruoho- ja lehtokorvissa, lehtomaisissa metsissä sekä myös märillä ja varjoisilla kallioseinämillä.[1]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 48.
  2. Boreal forest: Northern Beech Fern Viitattu 26.9.2011.
  3. Den virtuella floran: Hultbräken Viitattu 26.9.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Korpi-imarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.9.2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa