Koputtelu eli koputtelututkimus eli perkussio eli perkutointi on lääketieteellinen toimenpide, jossa eri kohtiin rintakehän pinnalle asetettua sormea naputellaan toisen käden sormella. Naputtelun synnyttämien äänten vaihtelua havainnoimalla voidaan päätellä keuhkojen ja muidenkin elinten tilaa ja mahdollisia sairauksien aiheuttamia muutoksia niissä.[1]

Koputusäänen perusteella voidaan päätellä koputuskohdan alla olevien elinten ilmapitoisuus, ja näin saada selville muun muassa keuhkojen, maksan ja sydämen rajat. Samoin voidaan selvittää keuhkojen eri osien ilmapitoisuus sekä keuhkopussissa ja vatsaontelossa olevat nestekeräytymät.[2]

Elimet kuten keuhkot, maksa ja sydän pitävät koputeltaessa aina samanlaista ääntä, mutta koputteluääni muuttuu, jos elimessä on jotain vialla.[3] Koputtelututkimuksen avulla voidaan esimerkiksi todeta ihmisen keuhkoissa oleva neste.[4]

Myös eläinten keuhkoja voidaan tutkia koputtelemalla. Hevosen keuhkojen varovaisella koputtelulla voidaan havaita keuhkojen tiheyttä lisäävät tekijät, kuten keuhkopussin nestepurkautumat (pleuran effuusio), kasvainten ja paiseiden massat sekä sydänpussin nestepurkautumat (perikardiumin effuusio).[5] Aikuisten nautojen vatsakalvontulehdusta eli peritoniittia diagnosoitaessa voidaan käyttää apuna vatsaontelon seinämän koputtelua kumivasaralla, ja kipureaktioiden tarkkailua. Kipuähkäisy kuuluu parhaiten kuuntelemalla stetoskoopilla henkitorven kohdalta.[6]

Kivun sijainnin potilas pystyy yleensä paikallistamaan itse, mutta sijainnin arviointiin käytetään alkuvaiheessa myös käsin tunnustelua, koputtelua ja kuuntelua.[7]

Tutkimusmenetelmänä koputtelu oli merkittävä edistysaskel. Sen kehitti itävaltalainen lääkäri Leopold Auenbrugger (1722–1809).[8]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Uusi tietosanakirja. (Osa 15, palsta 643, hakusana perkussio) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1964.
  2. Otavan iso tietosanakirja. (Osa 4, palsta 1326, hakusana koputus) Helsinki: Otava, 1963.
  3. Taivalantti 2000, s. 45.
  4. Taivalantti 2000, s. 47.
  5. Malinen 2016, s. 16.
  6. Lepistö 2022, s. 16.
  7. Oksanen 2010, s. 9.
  8. Hirvonen 2014, s. 45.