Kongoli
Kongoli (Pseudaphritis urvillii) on ahvenkaloihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan Australian eteläosista.
| Kongoli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Pseudaphritidae |
| Suku: | Pseudaphritis |
| Laji: | urvillii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pseudaphritis urvillii |
|
| Katso myös | |
Taksonomia
muokkaaKongolin luokittelu heimoihin on vaihdellut ja se on luokiteltu esimerkiksi kongoleihin (Bovichtidae) tai jääahveniin (Nototheniidae).[2][3] Molekyylifylogeneettisten tutkimusten perusteella se on sittemmin erotettu kuuluvaksi omaan heimoonsa Pseudaphritidae[4].
Koko ja ulkonäkö
muokkaaKongoli kasvaa yleensä 15–20 cm pitkäksi, mutta suurimmat yksilöt voivat saavuttaa 35 cm:n pituuden. Ruumiinmuodoltaan kala on pitkänomainen ja sukkulamainen. Pää on litteä ja kuono pitkä. Kongolilla on kaksi selkäevää, joista etumainen on lyhyempi. Rintaevät ovat suuret ja muodoltaan pyöreät ja peräevä on pitkä. Kongoli on pohjaväriltään ruskea ja selässä on vihreää ja vatsassa harmaata laikutusta. Kylkiivan alla kulkee tumma juova.[5][6][7][8]
Levinneisyys ja elintavat
muokkaaKongolin levinneisyysalue ulottuu Etelä-Australiasta Uuteen Etelä-Walesiin ja Tasmaniaan. Lajin elinympäristöä ovat makeat ja murtovedet. Naaraat elävät joissa, kun taas koiraat viettävät koko elämänsä murtovesissä esimerkiksi jokien suistoissa. Kongolit elävät pohjaan tai lehtiin kaivautuneena. Kalan ravintoa ovat kalat ja selkärangattomat eläimet kuten hyönteiset ja äyriäiset. Lajin naaraat vaeltavat lisääntymisaikaan mereen, missä kutu tapahtuu ja kuolevat sen jälkeen. Poikaset kehittyvät murtovesissä ja naaraat vaeltavat jokiin kasvamaan täysikasvuisiksi.[1][5][6][7][8]
Kongoli on erinomainen ruokakala, mutta pienehkön kokonsa vuoksi sitä ei juurikaan kalasteta.[1][5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Bice, C., Gilligan, D. & Koehn, J.: Pseudaphritis urvillii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Michael Allaby: A dictionary of zoology, s. 418. Oxford University Press, 2020. ISBN 9780198845089 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 23.5.2021). (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Pseudaphritis urvillii (TSN 171109) itis.gov. Viitattu 23.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Thomas J Near, James J Pesavento & Chi-Hing C Cheng: Phylogenetic investigations of Antarctic notothenioid fishes (Perciformes: Notothenioidei) using complete gene sequences of the mitochondrial encoded 16S rRNA. Molecular Phylogenetics and Evolution, 2004, 32. vsk, nro 3, s. 881-891. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Pseudaphritis urvillii (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Tim M. Berra: Freshwater Fish Distribution, s. 455. University of Chicago Press, 2007. ISBN 9780226044422 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.5.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Joseph T. Eastman: Antarctic Fish Biology, s. 70-71. Academic Press, 1993. ISBN 0-12-228140-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 23.5.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Congolli, Pseudaphritis urvillii (Valenciennes 1832) Fishes of Australia. Museums Victoria. Viitattu 23.5.2021. (englanniksi)