Koivuvenhokas

perhoslaji

Koivuvenhokas[1], aikaisemmalta nimeltään venhoyökkönen, (Pseudoips prasinanus) on yleinen, kirkkaan vihreä yöperhonen.

Koivuvenhokas
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Venhokkaat Nolidae
Alaheimo: Venhoyökköset Chloephorinae
Suku: Pseudoips
Laji: prasinanus
Kaksiosainen nimi

Pseudoips prasinanus
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Pseudoips prasinana
Katso myös

  Koivuvenhokas Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

muokkaa

Koivuvenhokas on yksi melko harvoista vihreistä perhoslajeista. Koiraan etusiivet ovat kellanvihreät ja siiven reunan ripsissä on usein punaruskeita täpliä. Takasiivet ovat vaaleankeltaiset. Naaraan etusiivet ovat hivenen sinertävän vihreät ja takasiivet valkoiset. Molemmilla sukupuolilla etusiiven poikki kulkee kolme vaaleaa, rajoiltaan epäselvää vaaleaa vinojuovaa. Keskiruumis on etusiipien tapaan vihreä ja tuntosarvet voimakkaan punaruskeat. Siipiväli on koiraalla 31–36 mm ja naaraalla 34–40 mm.[2][3][4]

Toukka on vaalean vihreä ja siinä on pieniä, vaaleita pisteitä. Selkäpuolella on pari vaaleaa pitkittäisjuovaa. Toukan pää on kookas ja peräpää kapenee teräväksi.[5] Erityisenä tuntomerkkinä toukan vatsajaloissa on huomattavan suuret, imukuppimaiset tarttumapinnat.[6]

Levinneisyys ja lentoaika

muokkaa

Koivuvenhokasta tavataan Espanjasta Keski-Euroopan poikki Venäjälle ja aina Koreaan ja Japaniin saakka ulottuvalla vyöhykkeellä. Suomessa lajia tavataan suurimmassa osassa maata elinalueen ulottuessa ainakin Etelä-Lappiin saakka. Perhonen lentää yhtenä sukupolvena kesä-heinäkuussa lentoajan huipun sijoittuessa kesäkuun loppupuoliskolle.[7] Elo-syyskuussa voidaan tavata harvinaisen toisen sukupolven yksilöitä.[4]

Elinympäristö ja elintavat

muokkaa

Lehtimetsien laji, jota tavataan lisäksi puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset lepäävät päivisin puissa, useimmiten lehtien alapinnoilla ja lähtevät lentoon illan hämärtyessä. Molemmat sukupuolet lentävät sekä valolle että syötille. Lentäessään perhoset tuottavat ultraääniä.[6]

Naaras munii 200–250 munaa, jotka se sijoittelee lehtien alapinnoille. Toukat syövät öisin ja ovat täysikasvuisia elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Koteloitumistaan varten toukka rakentaa lehden alapinnalle, puun kuorenrakoon tai maahanpudonneiden lehtien väliin vaaleanruskean, venettä muistuttavan kotelokopan, jonka sisällä itse kotelo sijaitsee. Kotelo talvehtii.[6]

Ravintokasvi

muokkaa

Toukka on polyfagi ja käyttää ravinnokseen monien erilaisten lehtipuiden lehtiä, erityisesti koivuja (Betula), leppiä (Alnus), pähkinäpensasta (Corylus avellana) ja tammea (Quercus robur).

Lähteet

muokkaa
  1. Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/p/pseudoips_prasinana.html
  3. http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2422
  4. a b http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/nolidae/prasinana.html
  5. http://www.kolumbus.fi/silvonen/lnel/nol/pseprasi.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 321–322
  7. Perhoswiki (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

muokkaa