Koivuvenhokas
Koivuvenhokas[1], aikaisemmalta nimeltään venhoyökkönen, (Pseudoips prasinanus) on yleinen, kirkkaan vihreä yöperhonen.
| Koivuvenhokas | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Venhokkaat Nolidae |
| Alaheimo: | Venhoyökköset Chloephorinae |
| Suku: | Pseudoips |
| Laji: | prasinanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pseudoips prasinanus |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaKoivuvenhokas on yksi melko harvoista vihreistä perhoslajeista. Koiraan etusiivet ovat kellanvihreät ja siiven reunan ripsissä on usein punaruskeita täpliä. Takasiivet ovat vaaleankeltaiset. Naaraan etusiivet ovat hivenen sinertävän vihreät ja takasiivet valkoiset. Molemmilla sukupuolilla etusiiven poikki kulkee kolme vaaleaa, rajoiltaan epäselvää vaaleaa vinojuovaa. Keskiruumis on etusiipien tapaan vihreä ja tuntosarvet voimakkaan punaruskeat. Siipiväli on koiraalla 31–36 mm ja naaraalla 34–40 mm.[2][3][4]
Toukka on vaalean vihreä ja siinä on pieniä, vaaleita pisteitä. Selkäpuolella on pari vaaleaa pitkittäisjuovaa. Toukan pää on kookas ja peräpää kapenee teräväksi.[5] Erityisenä tuntomerkkinä toukan vatsajaloissa on huomattavan suuret, imukuppimaiset tarttumapinnat.[6]
Levinneisyys ja lentoaika
muokkaaKoivuvenhokasta tavataan Espanjasta Keski-Euroopan poikki Venäjälle ja aina Koreaan ja Japaniin saakka ulottuvalla vyöhykkeellä. Suomessa lajia tavataan suurimmassa osassa maata elinalueen ulottuessa ainakin Etelä-Lappiin saakka. Perhonen lentää yhtenä sukupolvena kesä-heinäkuussa lentoajan huipun sijoittuessa kesäkuun loppupuoliskolle.[7] Elo-syyskuussa voidaan tavata harvinaisen toisen sukupolven yksilöitä.[4]
Elinympäristö ja elintavat
muokkaaLehtimetsien laji, jota tavataan lisäksi puistoissa ja puutarhoissa. Perhoset lepäävät päivisin puissa, useimmiten lehtien alapinnoilla ja lähtevät lentoon illan hämärtyessä. Molemmat sukupuolet lentävät sekä valolle että syötille. Lentäessään perhoset tuottavat ultraääniä.[6]
Naaras munii 200–250 munaa, jotka se sijoittelee lehtien alapinnoille. Toukat syövät öisin ja ovat täysikasvuisia elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Koteloitumistaan varten toukka rakentaa lehden alapinnalle, puun kuorenrakoon tai maahanpudonneiden lehtien väliin vaaleanruskean, venettä muistuttavan kotelokopan, jonka sisällä itse kotelo sijaitsee. Kotelo talvehtii.[6]
Ravintokasvi
muokkaaToukka on polyfagi ja käyttää ravinnokseen monien erilaisten lehtipuiden lehtiä, erityisesti koivuja (Betula), leppiä (Alnus), pähkinäpensasta (Corylus avellana) ja tammea (Quercus robur).
Lähteet
muokkaa- ↑ Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/p/pseudoips_prasinana.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2422
- ↑ a b http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/nolidae/prasinana.html
- ↑ http://www.kolumbus.fi/silvonen/lnel/nol/pseprasi.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 321–322
- ↑ Perhoswiki (Arkistoitu – Internet Archive)