Kognitiivinen psykoterapia
Kognitiivinen psykoterapia tutkii hyvinvointia rajoittavia, epätarkoituksenmukaisia ajatustapoja ja niiden yhteyksiä ongelmallisiin kokemuksiin, tunteisiin ja toimintatapoihin. Kognitiivisessa psykoterapiassa tunnistetaan vallitsevia ajattelutottumuksia, kehitetään ongelmanratkaisutaitoja ja etsitään terveempiä ajatuksia itsetuntoa ja elämänhalua syövien ajatusten tilalle.[1] Usein psykoterapiatyöskentely on hyvin käytännönläheistä – uusia suhtautumis- ja toimintatapoja kokeillaan jokapäiväisessä arkielämässä terapiaistuntojen välillä.
Kognitiivisen terapian isänä pidetään yhdysvaltalaista psykiatrin professori Aaron T. Beckiä (1921–2021). Hän havaitsi tutkiessaan 1960-luvulla masentuneita avohoitopotilaita, että nämä suhtautuivat itseensä, muihin ja tulevaisuuteen negatiivisesti vääristyneinä, vinoutuneesti tulkiten.[2][1][3]
Kognitiivinen psykoterapia on yleensä yksilöterapiaa, mutta se voi olla myös ryhmä-, pari- tai perheterapiaa. Se soveltuu kaikille ikäryhmille, myös lapsille. Monia kognitiivisen psykoterapian työtapoja sovelletaan neuvonnassa ja ohjannassa, työnohjauksessa, konsultaatiossa ja koulutuksessa. Kognitiivinen psykoterapia voi olla kestoltaan lyhyttä (10–20 kertaa) tai pitkää (vuosi tai enemmän). [1] Tavallisesti kognitiivinen psykoterapia on tiheydeltään 1–2 kertaa viikossa tapahtuvaa.
Kognitiivisella psykoterapialla on vahva teoreettinen ja tieteellinen pohja. Psykoterapiamuodoista se on tieteellisesti tutkituin. Sen on todettu tehokkaaksi esimerkiksi masennuksen, mielialahäiriöiden (mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö), ahdistuneisuushäiriön (muun muassa paniikkihäiriö, fobiat, pakko-oireinen häiriö ja traumaperäinen stressihäiriö), paniikkihäiriön, sosiaalisten pelkojen ja syömishäiriöiden[4] hoidossa. Myös muita psykosomaattisia ongelmia, päihderiippuvuutta, persoonallisuushäiriöitä ja skitsofreniaa on hoidettu lähestymistä käyttäen. [1] Se estää myös oireiden uusiutumista, koska psykoterapiassa opitaan oireiden tunnistamista ja itsehoitokeinoja.
Kognitiivisen psykoterapian piiriin luetaan muun muassa kognitiivis-analyyttinen terapia, skeematerapia, tietoisuustaidot (engl. mindfulness)[5], eräät traumapsykoterapian menetelmät, dialektinen käyttäytymisterapia ja muitakin hoitomuotoja. Psykoedukatiivisessa terapiassa on paljon elementtejä kognitiivisesta psykoterapiasta.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Tikkanen, T.: Psykoterapiaopas - Monta tietä itsetuntemukseen ja iloon, s. 74–81 Kognitiivinen psykoterapia – Kuinka opin ajattelemaan terveellisemmin. 3. painos. Helsinki: Werner Söderström Oy, Suomen mielenterveysseura, 2006. ISBN 951-0-31986.
- ↑ Lönnqvist, J., Henriksson, M., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.): Psykiatria, s. 779–789 Karila, I.: Kognitiiviset psykoterapiat. 11. uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2014. ISBN 978-951-656-490-9.
- ↑ Aaron T. Beck, M.D. med.upenn.edu. Arkistoitu 14.9.2017. Viitattu 12.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Hanna Ebeling: Kognitiivinen psykoterapia tai odottaminen ahmimishäiriön ja bulimisten oireiden hoidossa. Näytön aste= B (Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia ilmeisesti vähentää ahmintaa ja oksentelua tehokkaammin kuin hoidon odottaminen.) 25.8.2014. Käypä hoito suositukset, kaypahoito.fi. Viitattu 12.7.2015.
- ↑ Mindfulness auttaa irti masennuspuheesta: "Mä en onnistu missään" 4.2.2015. yle.fi. Viitattu 12.7.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kognitiivisen psykoterapian yhdistys (ry) (kognitiivinenpsykoterapia.fi)
- Antero Toskalan (2009) artikkeli aiheesta (Arkistoitu archive.is:iin 8.1.2015.)
- Kognitiivinen psykoterapia hoitaa ihmismieltä (14 min, Tiedevartti, to 7.6.2012) (yle.fi)