Kivennavan linna

keskiaikainen linna Karjalan kannaksella

Kivennavan linna on Kivennavan Linnamäellä, Karjalankannaksella, nykyisin Venäjällä, sijainnut linna, joka hävitettiin 1556.

Kivennapa mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1445 Äyräpään kirkkoherran Makerlandin testamentissa.  Nykyisen käsityksen mukaan nimen taustalla on vanha skandinaavinen linnoitustermi "kivo näb", joka on merkinnyt rajalinnoituksen etuvarustusta tai puulinnaketta. Kivennavan nimi periytyy jo keskiajalta, joten jos tämä nimen alkuperä pitää paikkansa, on Linnamäellä täytynyt olla linna tai linnoitus jo ennen Kustaa Vaasan rakennuttamaa.[1] Kivennavan Linnamäki on ollut linnoitukselle luonteva sijainti, sillä se hallitsee ympäröivää kylää ja sieltä on näkynyt naapuripitäjiin saakka.[2]

Kustaa Vaasan ollessa Ruotsin kuninkaana 1500-luvun puolivälissä Venäjän uhka kasvoi, ja itärajan puolustusta alettiin vahvistaa korjaamalla vanhoja linnoja ja rakentamalla uusia. Kivennavan linna mainitaan jo noin vuonna 1540 puurakenteisena linnoituksena ("blockhus"), mutta vuonna 1552 kuningas määräsi että linnan parantamiseksi tuli käyttää Viipurin läänissä päivätöitä, ja että Äyräpään voudin Nils Possen tuli hankkia rakennustarvikkeita. Henrik Klaunpoika Horn ja Nils Boije kävivät tarkastamassa linnoitusta useamman kerran ja tekivät kuninkaalle ehdotuksen linnan rakentamiseksi. Kuningas hyväksyi ehdotuksen vuonna 1554, ja rakennusmestari Kristoffer von Hardenberg lähetettiin johtamaan rakennustöitä. Mukaan lähetettiin myös tiilentekijä ja puuseppä.[3]

Itse linnan rakennuksista ei ole säilynyt nykypäiviin asti mitään, mutta se on esitetty kahdessa kartassa, ensimmäinen vuodelta 1556, ja toinen Erick Nilsson Aspegreenin Äyräpään kihlakunnan Kivennavan pitäjää esittävä kartta vuodelta 1643. Niiden perusteella linna on ollut pohjaltaan neliömäinen, ja siinä on ollut pyöristetyt nurkat.[3] Aspegreenin kartan mukaan linnan koillispuolella sijaitsi pappila.[4] Samaan paikkaan, Linnamäelle, on vuosien saatossa rakennettu useita pappiloita, joista viimeisin tuhoutui Talvisodan alussa.[5]

Linnaa ympäröivistä rakenteista on jäljellä jälkiä sitä ympäröineestä vesikaivannosta sekä sen ulkopuolella olleesta matalasta ulkovallista. Sisempi valli on ollut jokseenkin suorakulmainen, sivujen pituuden ollessa noin 70 ja 90 metriä. Näiden vallien rakentamiseen käytettiin vuonna 1554 yhteensä 4836 työpäivää.[3]

Uusi linna rakennettiin kaikesta päätellen olemassa olevien rakennusten viereen, sillä muurarin mainitaan vuonna 1554 uusien rakennusten rakentamisen lisäksi korjanneen mm. vanhoja savuhormeja. Uusiksi rakennuksiksi mainitaan vuonna 1554 4 tupaa, 1 kamari ja 1 kellari, jotka ilmeisesti ovat muodostaneet linnan päärakennuksen.  Linnan koosta voi saada käsityksen siitä, että tähän uuteen rakennukseen, yhteen siltaan (mahdollisesti silta vallikaivannon yli) ja navettaan käytettiin yhteensä 1280 tukkia ja 1300 lautaa sekä 9180 tuohta. Muuraustöihin käytettiin 2000 tiiltä.[3]

Kivennavan linnan varustamiseksi määrättiin Turun linnan vouti Simon Thomasson Tawast lähettämään sinne Turusta ampuma-aseita sekä 4 tynnyriä ruutia, ja rouva Hebla Flemmingiltä lainattiin ne ampumakoneet, joita hän ei tarvinnut. Viipurin linnanvouti Maunu Niilonpojalta (Måns Nilsson till Ahtis) saatiin ruutia.[3]

Kivennavan linnan varhaisimmista linnanvoudeista ei ole tietoa, mutta vuonna 1551 sen linnanvoutina toimi Henrik Juhananpoika, joka erotettiin virastaan vuoden 1553 alussa. Häntä seurasi linnanvoutina Olavinlinnan entinen alavouti  Antti Niilonpoika Sabelfana, joka kutsuttiin Tukholmaan vastaamaan syytöksiin sodan syttymisestä Ruotsin ja Venäjän välille. Hänen seuraajakseen kuningas hyväksyi Suomen aatelin ehdottaman Juho Maununpojan, joka toimi Kivennavan linnan linnanvoutina aina sen hävittämiseen asti[3], ja joka on jäänyt historiaan linnan lähellä käydyn Joutselän taistelun ansiosta.

Vuonna 1551 linnassa oli väkeä 59 henkeä, joista 10 renkiä ja 9 piikaa. Vuonna 1552 oli linnassa 68 henkeä ja vuonna 1553 47. Seuraavan vuoden alussa oli noin 50 asemiestä ja 21 palkollista, ja vuoden lopulla oli palkollisten luku noussut 30:een, ja sotilaita oli 70. Vuoden 1555 alussa lähetettiin sinne 100 jalkasotilasta lisää. Vielä linnan hävittämisen jälkeen sen palkkalistoilla on ollut palvelusväkeä, esimerkiksi 17 henkeä vuonna 1560 ja 19 henkeä vuonna 1561.[3]

Kivennavan linna hävitettiin vuoden 1556 alussa, vain noin kaksi vuotta rakentamisen aloittamisesta. Tammikuun 3. päivänä kuningas käski siirtämään Kivennavan linnasta kaikki varastot muualle. Jaakko Bagge oli ehdottanut, ettei linnaa ryhdyttäisi puolustamaan liian suurta ylivoimaa vastaan. Vihollisen lähestyessä Nils Boije ja Erik Spåre perääntyivät ratsumiehineen ja sytyttivät linnan tuleen otettuaan mukaansa kaiken siellä olevan tykistön. Linnaa ei rakennettu uudelleen, mutta sen paikalla toimi vielä jonkin aikaa kuninkaankartano. Kuninkaankartanon tilikirjoja löytyy vain vuoteen 1561 asti.[3]

Linnamäeltä löydettiin 1830-luvulla rautarenkaista tehty panssaripaita sekä hiukan myöhemmin ratsumiehen miekka. Lisäksi on löytynyt keskiaikainen saksalainen raha, joka kertoo paikan asutuksesta jo ennen Kustaa Vaasan aikaa.[3]

Venäläiset ovat suorittaneet Kivennavan Linnamäellä arkeologisia kaivauksia vuonna 2003.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Lehikoinen, Laila: Antreasta Äyräpäähän. Luovutetun Karjalan pitäjien nimet.. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 2018, nro 55. Helsinki: Artikkelin verkkoversio.
  2. Kiuru, Paavo: Kivennavan linna. Suomen Kuvalehti, 5.3.1932, s. 370-371.
  3. a b c d e f g h i Sillman, Edgar: Kivennavan linna. Kaukomieli : Wiipurilaisen osakunnan albumi = Wiborgska afdelningens album, 1.1.1912, nro 5, s. 105-112. Artikkelin verkkoversio Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa.
  4. a b Sorokin, Petr E.; Belskiy, Stanislav V.: The Fortress of Kivennapa on the Karelian Isthmus: The Results of an Archaeological Investigation. Fennoscandia archaeologica  , 2014, nro XXXI. Helsinki: Suomen arkeologinen seura ry. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  5. Missä käydä Kivennavalla? Kivennapaseura. Viitattu 07.07.2020.